Aikamatkustajan blogi

Suomalaiset haluaisivat, että heitä pidetään sofistikoituneina klassisen musiikin ystävinä, design-huonekaluissa viihtyvinä skandinaaveina, jotka ihailevat modernia taidetta ja tietävät jo syntyessään miten konjakkilasia pidellään. Ulkomaalaiset näkevät meidät toisin. Finnet ovatkin vaimoa selässä kantavia juroja metsäläisiä, jotka eivät koskaan pukahda kenellekään mitään. Tai lentokentällä kapulansa hukanneita kohmeloisia insinöörejä liian lyhyissä housunlahkeissaan. Tai sitten formulahulluja, jotka baaritiskillä lähtevät paalulta, mutta kuitenkin ensimmäisinä löytyvät ajohaalarit puolitangossa vessan nurkasta keskeyttämästä. No, leikki sikseen, emmehän me nyt sellaisia ole. Millaisia me sitten olemme? Sitä selvittää onneksi Jorma Ollilan johtama maabrändityöryhmä , jonka tavoitteena on trendikkäästi kirkastaa ja selkeyttää Suomen brändiä eli yleistä mielikuvaa siitä, minkälainen maa tämä on. Niille, jotka eivät tienneet, että maalla on oltava brändi: kaikilla muillakin on. Yrityksi...

Tasan kahdeksan vuotta sitten, kun koko maailma tuijotti televisiota, minä olin ostamassa perämoottoria. Minulla oli vene, mutta ei moottoria. Juttelin kaikessa rauhassa yli kahdeksankymppisen moottorinomistajan kanssa veneistä ja kesämökeistä. Iltapäivä kului mukavasti. Tehtiin kaupat, vaikka moottori olikin vanha. Kun tulin kotiin, maailma oli tulessa. Olin nähnyt ennen kotoa lähtöä netissä vain kahden rivin uutisen New Yorkista ja lentokoneista, mutta en tiennyt mistä oli kyse. Ei kukaan muukaan tiennyt. Koko illan seurasin uutisia ja puhuin puhelimessa. Kaikki tuntui käsittämättömältä.  Sen päivän jälkeen mikään ei ollut enää samanlaista. Tuntui siltä, että mitä tahansa voisi tapahtua, koska tahansa. Maailma oli muuttunut turvattomaksi ja arvaamattomaksi paikaksi. Kuukautta myöhemmin olin matkalla Romaniaan mukanani vain yksi kassi, kitara ja nahkatakki. Ostin pelkän menolipun ja menin Moskovan kautta junalla. Kaikki ajattelivat vain terroristeja ja pelkäsivät. En halunnut edes...

Mielipidekyselyissä annetaan tavallisesti kolme vaihtoehtoa: kyllä, ei tai en osaa sanoa. Viimeinen tuntuu sopivan suomalaisille erityisen hyvin. Se, ettei ota kantaa tai halua kertoa sitä, mielletään puoleettomaksi ja neutraaliksi mielipiteeksi. Ydinvoiman lisärakentamisen kannatus on vihdoin kääntynyt laskuun ja vastustus kasvuun. Viidennes vastaajista sanoi, ettei ota kantaa tai ei osaa sanoa. Neutraalia vastausta ei kuitenkaan ole olemassa; ydinvoimaa joko rakennetaan tai ei rakenneta, ei mitään siltä väliltä. Jos kysyttäisiin, kuka haluaa asua ydinvoimalan vieressä tai loppusijoituspaikan päällä, välinpitämättömiä olisi erittäin vähän. Kun suomalainen ei tervehdi toista ihmistä tilanteessa, jossa se kuuluisi hyviin tapohin, hän ei ole neutraali , vaan välinpitämätön. Tervehtiminen on kohteliasta, tervehtimättömyys epäkohteliasta. Vaihtoehtoa en ota kantaa , ei ole arkielämässä tarjolla. Jos bussissa pitäisi antaa istumapaikka vanhukselle, ei voi teeskennellä ettei huomaa. Se on i...

Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä. Meitä uhkaa tappava flunssaepidemia ja yksi autokauppias saa koko maan sekaisin haluamalla korkokenkäisen vosun silittämään paitojaan. Suuri joukko naisia ja pienempi joukko myötäileviä miehiä kokee, että naisten kunniaa on loukattu ja naisia on esineellistetty. Pieni joukko Audin omistajia kokee, että heidän automerkkinsä kunniaa on loukattu. Toiset uskovat, että sananvapautta on loukattu ja kauppiaan lynkkaaminen yhden haastattelun perusteella on vääryys. Loppuja ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa. Ei niin, että olisin, luoja varjelkoon, tämän Kiesin kanssa mistään samaa mieltä, mutta kyllä kai mielipiteenvapauteen pitäisi kuulua oikeus sanoa mielipiteitä. No, ei jos se koskee naisia. Kiesin mielipiteet ovat lapsellisia ja asiattomia, mutta lyön vaikka vetoa, että samat letkautukset olisi saanut kenen tahansa autokauppiaan suusta viimeistään kolmannen oluen jälkeen. Näitä timoteeaamikkosia riittää kyllä. Naiset sen sijaan voivat julkises...

Hesarin yleisönosastossa ihmeteltiin eilen, miksemme tiedä mitään Venäjästä. Saamme lähinnä poliittisia, taloudellisia tai onnettomuusuutisia, mutta kaikki jutut tavallisista ihmisistä ja elämästä puuttuvat. Aivan kuin rajan takana ei olisi mitään mielenkiintoista tai kertomisen arvoista. Olen ihmetellyt samaa asiaa siitä asti kun muutin takaisin Suomeen. Raimo Mäkelä kysyy terveellisiä kysymyksiä. Eikö naapurimaa kiinnosta mediaa vai eikö siitä saa tiedottaa rehellisesti vai onko se hankalaa? Kuitenkin olemme naapureita ja täytyyhän valtavassa maassa olla paljon kerrottavaksi mediassa aivan normaalilla tavalla. Miksi hiljaisuus? Meillä on naapurina 142 miljoonan asukkaan maa. Kuka osaa nimetä yhden suositun venäläisen laulajan? Entä vuoden parhaan elokuvan? Kuka on naapurimaan seksikkäin julkkis? Kyllä, olemme nähneet kuvia Putinista ja Medvedevistä ja ehkä Politkovskajasta. Syyttäisin tilanteesta Neuvostoliittoa, suomettumista ja historiaa. Kun elossa ovat yhä sekä sodan nähnyt sukup...

The 69 Eyes-yhtyeen Jyrki 69:n mukaan Suomen lipusta on tullut kansainvälinen rocktunnus, Mitä Suomi on? -sivuston mukaan. Laulaja katsoo maailmaa mikkitelineen takaa ja on varmasti ihan oikein havainnut, että siniristilippu ei välttämättä tarkoitakaan enää sitä, että yleisössä on suomalaisia. Näin hienosti synkkä, mutta isänmaallinen rockyhtye vie positiivista Suomi-kuvaa maailmalle kun fanit innostuvat bändin kotimaasta. Työn hedelmät ja ulkomaalaisten Suomi-tuntemuksen käsittämätön laajuus näkyvät jo: Saksasta on löytynyt faneja, jotka saattavat kysellä jopa Kalevalasta! Tapasin joskus vuosia sitten jollakin matkalla kanadalaisen baarimestarin, joka paljastui Mannerheimin ihailijaksi. Syytä omituiseen harrastukseen en muista, mutta hän tiesi sotavoimien ylipäälliköstä ja talvisodastamme enemmän kuin kukaan tuntemani suomalainen. Oli tainnut lukea muutaman kirjan aiheesta, ja siinä sivussa Kalevalankin. Tavallisemmin ulkomailla tunnetaan kuitenkin suurmiehet K.Raikkonen, P-E Auvine...

Arvoisat kalatiskin myyjät. Olen päättänyt jättää teidät, syvästi pettyneenä ja surullisena. Me emme enää tapaa. Syynkin varmaan arvaatte. Niin monta kertaa olen ostanut lohta, kuhaa ja haukea ja kysynyt onko kala varmasti tuoretta. Yhtä monta kertaa te olette väittäneet minulle, että varmasti on. Kotona olen nähnyt miten limaista ja väritöntä kala on ollut. Eniten olen pettynyt niihin teistä, jotka ovat onnistuneet valehtelemaan vakuuttavasti. Annan ehkä joskus anteeksi niille myyjille, jotka näyttivät edes hiukan vaivautuneilta paketoidessaan vanhaa lohta. Petyin myös hintoihinne. Seitsemäntoista euroa tahmeasta lohenpuolikkaasta, hävetkää nyt edes! Ymmärrän nyt miten tässä näin kävi. Minä ja muutkin asiakkaat luotimme teihin. Kukaan ei enää valvonut kauppojen tekemisiä, siinäkin oli säästetty. Niin parisuhteessakin voi käydä – täysi vapaus johtaa hölmöilyyn. Terve epäilys on parempi kuin sokea luottamus. Olen itsekin ollut kaupassa töissä ja nähnyt yhtä ja toista. Palkkakuititkin pi...