Aikamatkustajan blogi

Hallitus pohtii parhaillaan uusia kieltoja ja rajoituksia, joiden lausumat ja sanamuodot tulevat jäämään historiaan. Inhimillisten ilojen rajoittamisella on maassamme muutenkin pitkät perinteet, syyt vain ovat vaihdelleet. Viruksen leviäminen halutaan kuulemma pysäyttää, mutta tiedetäänkö ihan oikeasti mistä kiellosta ja rajoituksesta on hyötyä ja minkä verran? Tällä hetkellä ravintolat ja kuntosalit saavat olla auki, mutta kirkot ja kirjastot on laitettu kiinni. Se on tietoinen, valittuihin arvoihin perustuva päätös, jolle on vaikea kuvitella lääketieteellisiä perusteluja, mutta se vaikuttaa meidän kaikkien hyvinvointiin. Ruumiinkulttuurille peukkua, hengenravinnolle ei.   Ennenkin osattiin. Alkoholijuomien myynnin kieltävä laki oli Suomessa voimassa 1919–1932. Todennäköisesti se toimi tarkoitustaan vastaan ja alkoholin kulutus nousi, ainakin viinan salakuljetus lisääntyi. Kieltolakia ei enää ole, mutta yhtä vaikeasti perusteltava Alkon monopoli meillä yhä on. On muuten ollut kiel...

Isä kannusti minua lapsena syömään ruokani. Se tapahtui lauseella: joko syöt tai itket ja syöt. Mieluummin söin, koska kehotus ei kuulostanut vitsiltä. Työttömiä aiotaan motivoida ensi vuonna paremmin työnhakuun, kertoo hallitus. Kuulostaa...hmm kannustavalta. Kun kaikki kortit ovat konsulttien kädessä, työllistän nyt itseni kirjoittamalla ohjeet kuinka haasteet ratkaistaan ja motivointi tapahtuu.  1. Itketys. Työttömiä on tarkoitus konsulttien toimesta haastatella kolmen kuukauden välein, mutta on syytä saada heidät ensin ymmärtämään tilanteen vakavuus ja olemaan aidosti pahoillaan omasta työttömyydestään. Kun syötävää ei ole, jää vain itku jäljelle. Entisaikojen itkijänaisen tilalle sopii parhaiten iskelmälaulaja, joita on tässä maassa enemmän kuin on kenellekään hyväksi. Nyt heille on töitä. On sama itkeekö kuulija laulun sanoille vai myötähäpeästä, lopputulos ratkaisee. On parempi maksaa osaaville laulajille laulamisesta kuin osaamattomille konsulteille tyhjänpuhumisest...

Seurasin autosta suurta draamaa eräänä aamuna Töölössä. Rantatietä ylitti joukko kanadanhanhia suurella päättäväisyydellä. Aikuisia oli neljä ja lapsia ainakin kahdeksan. Autot pysähtyivät kohteliaasti ja keinahteleva tienylitys sujui hyvin aina siihen saakka kun hanhivanhemmat äkkäsivät tien toisella puolella aamukävelyllä olevat kaksi koiraa. Untuvikot komennettiin takaisin juuri ylitetylle tielle, sitten joukko jäi siihen epätietoisena odottamaan. Kun koirat olivat menneet ohi, matka jatkui taas onnellisesti kohti vesirajaa. Tämä tapahtui siis aivan siinä pääministerin virka-asunnon lähistöllä. Jotenkin tuosta hanhien marssista tuli mieleen hallituksen muodostaminen. Nyt kun maassa on vihdoin uusi uljas johto, pitäisi kaiken draaman jälkeen olla huojentunut olo, mutta onko sittenkään. Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta kaikki meni komeasti metsään alusta asti. Tunnustelut olivat riitaisia, syyteltiin ja kiristettiin, kaikki yrittivät saada mahdollisimman paljon omia vaatimuk...