Kuin kala keitossa
Lapset joutuvat ulkomaille muutossa aikamoiseen mankeliin. Heidät on viety johonkin vanhempien mukana, minkä tahansa käytännön syyn ajamana tai puhtaasta päähänpistosta ja sitten on vain yritettävä pärjätä siellä jossain. Todennäköisesti lasten ymmärrys ei myöskään riitä analysoimaan tilannetta kovin syvällisesti tai pohtimaan eri maiden välisiä kulttuurieroja. Eikä varsinkaan historiallisia tai poliittisia polkuja, joita pitkin nykytilanteeseen on tultu. Ei ehkä ole aikaakaan pohtia niin paljon. Heidät tönäistään suoraan syvään päähän ja on pakko uida. Koulun piha on ankara paikka. Lapset joutuvat siellä luomaan nahkansa ja kehittämään oman tapansa selviytyä. Ikioman kulttuurin. Uskon silti vilpittömästi, että oma jälkikasvu on saanut romanialaisessa koulussa niin hyvän vastaanoton ja kohtelun kuin inhimillisesti voi toivoa. On autettu, kannustettu, otettu mukaan. Mutta ilman hössötystä, ilman tukitoimia ja ilman kotoutumissuunnitelmaa. Kieli tietysti oli jo auttavasti hallussa,...