Tekstit

Ydintehtävä

Kuva
Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa alkuvuodesta 1995. Eräänä aamuna mainostoimiston tietokoneista ja tekniikasta innostunut omistaja kertoi intoa puhkuen yhdistäneensä koneensa edellisenä iltana internet-verkkoon. En osannut kysyä mitään, joten hän selitti, että internetissä voi mennä mihin tahansa. –No, missä kävit? Johtaja sanoi vierailleensa kolmessa eri USA:n yliopistossa. Se ei kuulostanut kovin jännittävältä, mutta netissä ei vielä silloin ollut juuri muita verkkosivuja. Vuoden päästä kaikki näytti jo varsin toisenlaiselta ja vuosituhannen lopun häämöttäessä ei muusta kuin internetistä enää puhuttukaan.   Silloin en hahmottanut, miten suuresta murroksesta oli kyse. Olin nuori ja utelias ja sukelsin mukaan digitaaliseen maailmaan kuin kala veteen. Tämä tulee mieleen nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin, koska olemme samanlaisella vedenjakajalla tekoälyn kanssa. Vielä emme näe muuta kuin lupauksen rajattomista mahdollisuuksista, tai uhkakuvista, miten sen haluaa nähdä. Yritä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Via Fantastica

Kuva
Väitetään, että parhaat asiat ovat ilmaisia. Se pitänee paikkansa, koska viime perjantaina osuin Emma-museoon juuri sinä päivänä kun sisäänpääsystä ei tarvinnut maksaa. Nautin vierailusta erityisesti, koska Romaniassa kulttuuri- ja taide-elämyksiä on harvassa ja museotkaan eivät ole kovin inspiroivia. Mauri Kunnaksen piirroksia näkee harvoin. Tosin täytyy myöntää, että pääsen hyviin konsertteihin ilmaiseksi valokuvaajana. Aidoimmat elämykset löytyvät silti metsästä. Olkoonkin klisee, mutta henkisen akun lataamisessa luontoa, ja ennen kaikkea metsässä liikkumista ei voita mikään. Luulin myös, että sitä harrastavat vain suomalaiset, mutta olin onneksi väärässä.  Vaellusreitti Via Transilvanica halkaisee koko Romanian pohjoiselta rajalta lounaiskulmaan, yhteensä 1400 kilometriä. Se avattiin jo neljä vuotta sitten, mutta itse sain kuulla tästä aarteesta vasta viime vuonna. Siitä alkoi innostus, vaeltamisesta on nopeasti tullut enemmän kuin harrastus, se on jo melkein pakkomielle koko p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mahdollisuuksien markkinoilla

Kuva
Herään aamuisin kukonlauluun. Eihän se laulu kaunista ole, mutta kukko se kuitenkin on – ei puhelimen soittoääni eikä herätyskello. Kukko kiekaisee naapurin pihassa kun aurinko nousee. Tätä pitää pysähtyä hetkeksi pohtimaan, ettei se ala tuntua itsestäänselvyydeltä. Naapurissa asuu siis ihan oikea kukko, jonka elämäntehtävänä on huolehtia kanoistaan ja luonnollisena kohtalona joutua joku päivä pataan. Sivutoimisesti se herättää naapureita, mikä ei tunnu häiritsevän ketään, siihen on totuttu. Se ei esitä kukon roolia kotieläinpihan vierailijoille, kuten toimenkuvaksi Suomessa voisi muotoutua. Täällä kotieläinpiha löytyy jokaisesta mummolasta ja kukko kiekuu joka kadulla, vaikka ollaankin kaupungissa.   Kun Espoossa mentiin lasten kanssa maalaismarkkinoille kanoja katsomaan, tapahtuma oli kaupallistettu rekonstruktio, jossa esitetään maalaismarkkinoita lapsille sopivin näytelmin. Sieltä ei voi ostaa oikeaa possua, vaan konseptiin sopivia elämyksiä ja tuotteita. Torikauppiaita esittä...
1 kommentti
Lue lisää

Kuin kala keitossa

Kuva
Lapset joutuvat ulkomaille muutossa aikamoiseen mankeliin. Heidät on viety johonkin vanhempien mukana, minkä tahansa käytännön syyn ajamana tai puhtaasta päähänpistosta ja sitten on vain yritettävä pärjätä siellä jossain. Todennäköisesti lasten ymmärrys ei myöskään riitä analysoimaan tilannetta kovin syvällisesti tai pohtimaan eri maiden välisiä kulttuurieroja. Eikä varsinkaan historiallisia tai poliittisia polkuja, joita pitkin nykytilanteeseen on tultu. Ei ehkä ole aikaakaan pohtia niin paljon. Heidät tönäistään suoraan syvään päähän ja on pakko uida. Koulun piha on ankara paikka. Lapset joutuvat siellä luomaan nahkansa ja kehittämään oman tapansa selviytyä. Ikioman kulttuurin.   Uskon silti vilpittömästi, että oma jälkikasvu on saanut romanialaisessa koulussa niin hyvän vastaanoton ja kohtelun kuin inhimillisesti voi toivoa. On autettu, kannustettu, otettu mukaan. Mutta ilman hössötystä, ilman tukitoimia ja ilman kotoutumissuunnitelmaa. Kieli tietysti oli jo auttavasti hallussa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Turmeltuneet

Kuva
Kävely on ollut ihmiselle luontainen ja lajityypillinen tapa liikkua miljoonien vuosien ajan. Miksei se riitä? Sen sijaan nykyihminen lenkkeilee . Mitä on tämä lenkkeily ? Se ei ole juoksemista eikä kävelemistä, vaan jotakin siltä väliltä. Sillä ei ole mitään hyötytarkoitusta, se on pelkkää päämäärätöntä ja tarkoituksetonta poukkoilua. Lenkkeilijä ei ole menossa mihinkään eikä tulossa mistään. Itsekkäät lenkkeilijät törmäilevät koulumatkalla oleviin lapsiin, kiilaavat pyöräilijöitä ja työntävät jalkansa jopa autotielle vaarantaen liikenneturvallisuuden. Julkisilla paikoilla lenkkeilyyn on pakko puuttua, ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Kuka haluaa nähdä sunnuntaiaamuna ikkunastaan ensimmäiseksi  lenkkeilijän ihonmyötäisissä juoksutrikoissaan ja räikeän värisissä tossuissaan? Muutenkin lenkkeily aiheuttaa vain ongelmia. Harrastajien nivelet rikkoutuvat, esteetikoilta pilataan maisema, kävelijät masentuvat. Pelkästään tasa-arvon näkökulmasta lenkkeily aiheuttaa pelkkää pa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kansallinen kevättodistus

Kuva
Kevään tuloa juhlitaan Romaniassa maaliskuun alussa. Joskus juhlaan on aihettakin ja kukat jo kukkivat. Mutta nyt 4 °C astetta ei tunnu yhtään keväiseltä. Oma keväturakkani on perinteisesti kotikadun siivoaminen roskista, minkä teen palkatta ja pyytämättä. Olen ominut homman itselleni, koska kukaan muu ei sitä tee. Kukaan ei myöskään ole tullut kommentoimaan tekemisiäni tai kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Oletan siksi, että paikallisille asia on yhdentekevä  eivätkä he huomaa eroa. Parin sadan metrin matkalta löytyi tänä vuonna kuitenkin yksitoista pientä viinapulloa, vähintään saman verran röökiaskeja ja säkillinen muuta pikkuroskaa, kuten tölkkejä, lasia ja pahvimukeja. Suomalaisen on pakko siivota, muuten täällä ei voi olla.   Vuodenajan vaihtuminen näkyy myös joen rannoilla. Puut kukkivat kauniisti oksilla roikkuvista erivärisistä muoviriekaleista, jotka keinahtelevat kevättuulessa. Lumien sulaessa koko kauneus paljastuu, ennen kuin kesän vihreys taas peittää realitee...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viisauden lähteellä

Kuva
Suhtauduin aluksi koko asiaan epäluuloisesti. Miksi kantaisin vettä jostakin, kun sitä tulee hanastakin. Olin kuullut huhuja ihmeellisestä lähteestä, moni kuulemma haki vettä sieltä. Sen piti olla lähelläkin. En kuitenkaan tullut etsineeksi, enkä tiennyt edes miltä se lähde näyttää. Luulin, että ihmiset hakevat sieltä vettä vain säästääkseen vesimaksuissa. Nyt olemme juoneet lähdevettä yli kaksi vuotta. Paluuta entiseen ei tee mieli harkitakaan, vaikka hanavesi onkin meillä puhdasta – tosin maistuuhan se vähän kloorilta.   Käyn siis vedenhakumatkalla viiden tai kuuden päivän välein. Täytän kymmenen kahden litran pulloa muutamassa minuutissa, ruuhkaa on harvoin, vain kuivina kesinä kun virtaus hidastuu. Matka lähteelle vie vartin, jos jonoa ei ole. Lähde löytyi saman kukkulan juurelta, jonka rinteessä asumme. Veden alkulähde voi olla siis jossain meidän talomme alla. Se on kylmää ja kirkasta, kyltin mukaan myös tutkitusti puhdasta. Miltä lähde sitten näyttää? Ei paljon miltään. Asva...
1 kommentti
Lue lisää