Aikamatkustajan blogi

Olen tehnyt töitä pääosin luovilla aloilla, mutta oman havainnon mukaan luovuus on kriisissä muuallakin – se on itse asiassa lähes kokonaan kadonnut. Mitä enemmän luovuudesta on puhuttu, sitä vähemmän se näkyy ympäristössä. Sitä on laimennettu niin paljon, että boolissa on enää pelkkää limonadia. Intuition on korvannut optimointi, päätökset tehdään komissioissa datan pohjalta, johon perustuvat faktat ohjaavat kohti keskimääräistä, tasalaatuista ja turvallista. Tämän oli tarkoitus olla systemaattista ja älykästä, mutta lopputuloksena on hajutonta ja mautonta huttua, mikä ei puhuttele ketään. Kun haetaan riskitöntä vaihtoehtoa, seurauksena on luovuuden vastakohta. Luovuus nimenomaan etsii vaaraa, kyseenalaistaa normeja, rikkoo sääntöjä, ärsyttää ja kokeilee. Algoritmien ehdoilla tapahtuva ajattelu toimii kaikkea tätä vastaan. Siksi “luovan” työn hedelmät ovat nykyään enimmäkseen tylsiä ja tasapaksuja: musiikki, elokuvat, mainonta.  Oikean luovuuden alle ei tarvita kylttiä, jossa kerr...

Me elämme alustatalouden aikaa. Mekaniikkahan toimii niin, että aplikaatio tarjoaa työkeikkaa valmiiksi tingityllä hinnalla. Käyttäjä eli työn tekijä nappaa keikan, jos ehtii, ja vastaa itsenäisenä kevytyrittäjänä kaikista työn suorittamiseen liittyvistä kuluista ja sosiaaliturvamaksuista. Lomaa tai muita työsuhteen etuja ei tunneta, eikä sairaspäiviä pidetä. Wolt-kuskeille ja kaikille EU:n ulkopuolelta tuleville maahanmuuttajille tämä on kielitaidon puuttuessa ainoa mahdollisuus työllistyä. Ja se on pakko hyväksyä, mikäli oleskelulupa on sidottu tulorajoihin. Alustaa pyörittävälle yritykselle tilanne on lottovoitto, heillä on jatkuva virta järjestelmän käyttäjiä, jotka eivät valita mistään. Työntekijälle asetelma on laillistettu modernin orjuuden muoto. Työnantajakaan ei enää ole ihminen eikä edes firma, vaan algoritmi.   Tulkin työ, yhtenä esimerkkinä, on ajettu samaan toimintamalliin. Tulkki tekee useimmiten töitä viranomaisille välikätenä toimivan tulkkausfirman alihankkijana. ...

Meillä on illuusio, että olemme vapaita, koska meille on kerrottu niin. Emme tietenkään ole myöskään orjia, koska käymme töissä vapaaehtoisesti. Eikä orjuutta väitetysti edes ole samassa merkityksessä, silti sanaa käytetään arkikielessä huoletta. Olemme “työn orjia” ja “tapojemme orjia”. Jos palkka kuitenkin riittää vain välttämättömyyksiin kuten ruokaan ja asumiseen, asetelma on ihan sama kuin orjillakin on ollut. Voi olla, että joillakin orjilla on ollut ihan mukavia esihenkilöitä, jotka eivät ole lyöneet koko ajan kepillä. Jos meitä piiskataan liikaa, vapaina ihmisinä voimme aina vaihtaa työpaikkaa (ainakin teoriassa), mutta työnantaja määrittelee silti ison osan ajankäytöstämme. Ei ole tarkoitus kirjoittaa marxilaista manifestia, mutta se mitä kutsumme vapaudeksi, ei ehkä kuitenkaan ole ihan totta. Vapaus voi olla perusihmisoikeus, mutta vapauden aste vaihtelee. Töitä teemme siksi, että tarvitsemme rahaa elämiseen. Harva pärjää ilman ja elämä on kallista. Rahalla yritämme kerryttää...