Aikamatkustajan blogi

Pidän lyhyistä ja erikoisista keskusteluista. Sellaisista, joita ehtii käydä hiihtohississä, tietämättä etukäteen yhtään mistä puhutaan ja kenen kanssa. Monet hissikeskusteluista olivat hyviä, mutta erityisesti jäi mieleen paikallisen miehen mainospuhe hiihtokeskukselle. Kaupunki on kuulemma “kehittyvä turistikohde”. Se on meille tuttu paikka.  Kehitystä en havainnut tapahtuneen edellisestä kerrasta missään asiassa . Hiihtokeskus on hyvä ja rinteet mainiossa kunnossa – siksi menemme sinne – mutta kaupungissa on edelleen vain yksi kunnollinen ravintola, tiet ovat yhtä kuoppaisia. Majoituimme poliisilaitoksen vieressä, eikä kadulla ollut edes valoja. Siellä voi joskus toki näyttää oikealta lomakohteelta, mutta tekemistä riittää. Nykytaso kelpaa kuitenkin Romaniassa asuville.   Jos kehitys on täällä jokseenkin epämääräinen käsite, samaa voi sanoa talvesta. Epäluotettavuus ilmeni tänä vuonna niin, että Bukarestiinkin satoi enemmän luudittavaa kuin tänne pohjoiseen. Epäilen osattii...

Silloin kun suomalaisuudesta puhuu joku, jolla on kokemusta omakohtaisesti muistakin kulttuureista, pitäisi kuunnella tarkkaan ja nöyränä. Sen sijaan suomalaiset inttävät vastaan kuin lapsi hammaslääkärissä. Suomessa on maailmanlaajuisesti tunnettu väkivallan traditio, joka on levinnyt joka maailmankolkkaan uutisina kouluampumisista. Yhtäkkiä se ei pidäkään enää paikkaansa, kun asian sanoo ääneen Finlandia-palkittu kirjailija Tanskan televisiossa. Vastalauseiden vyöry on ollut niin loputon, että on pakko uskoa ongelman olevan todella vakava. Siitä ei saa edes puhua. Sofi Oksanen on silti juuri oikea henkilö avaamaan keskustelun pelosta, väkivallan uhasta ja luottamuksesta. Kun lukee Puhdistuksen, tietää kyllä miksi. Kirjailija saakin shokeerata ja kärjistää, se kuuluu ammatin tuomiin työsuhde-etuihin. Nyt pitäisi vain osata keskustella. Kommunikaatiotaitojen puute johtaa väkivaltaiseen käytökseen, väittää Oksanen. Ehkä kyse on vielä isommasta asiasta. Miksei Sofi Oksanen pidä Suomes...