Aikamatkustajan blogi

Pidän lyhyistä ja erikoisista keskusteluista. Sellaisista, joita ehtii käydä hiihtohississä, tietämättä etukäteen yhtään mistä puhutaan ja kenen kanssa. Monet hissikeskusteluista olivat hyviä, mutta erityisesti jäi mieleen paikallisen miehen mainospuhe hiihtokeskukselle. Kaupunki on kuulemma “kehittyvä turistikohde”. Se on meille tuttu paikka.  Kehitystä en havainnut tapahtuneen edellisestä kerrasta missään asiassa . Hiihtokeskus on hyvä ja rinteet mainiossa kunnossa – siksi menemme sinne – mutta kaupungissa on edelleen vain yksi kunnollinen ravintola, tiet ovat yhtä kuoppaisia. Majoituimme poliisilaitoksen vieressä, eikä kadulla ollut edes valoja. Siellä voi joskus toki näyttää oikealta lomakohteelta, mutta tekemistä riittää. Nykytaso kelpaa vain Romaniassa asuville.   Jos kehitys on täällä jokseenkin epämääräinen käsite, samaa voi sanoa talvista. Epäluotettavuus ilmeni tänä vuonna niin, että Bukarestiinkin satoi enemmän luudittavaa kuin tänne pohjoiseen. Epäilen osattiinko p...

“Vaikka maailma muuttuisi monimutkaisemmaksi, moraaliset kysymykset ovat ja pysyvät yksinkertaisina” , sanoi käsikirjoittaja Timo Varpio viime vuonna. Teoriassa kaikki kannattavat pehmeitä arvoja, mutta käytännössä sitä ei huomaa. Kehityssuunta on ollut näkyvissä jo kymmenen vuotta, mutta arvomaailman kovenemisesta ei ole ollut sopivaa huolestua. Finnairin säästötalkoissa tai AKT:n johdon suhmuroinneissa ei ole mitään poikkeuksellisen moraalitonta tai törkeää, ja juuri siksi kohu onkin yllättänyt johtajat – tämähän on ollut jo normaali käytäntö. Mikä siinä nyt yhtäkkiä on väärin? Ehkä nyt lopulta on herätty ymmärtämään ongelman mittakaava. Moraali ei ole vain löystynyt, kyllä se on kadonnut kokonaan yritysmaailmasta. Se näkyy niin isoissa kuin pienissä firmoissa. Yritysmaailman korruptio, rappio on syvä. Laman, uhkaavan laman tai muun globaalin kriisin varjolla työantajat ovat antaneet itselleen oikeuden kohdella työntekijöitä maaorjina. Yleinen ilmapiiri sallii sen, onhan ka...