Aikamatkustajan blogi

Koomikko Russell Peters sanoo, että lapsia kannattaa lyödä. Erityisesti siis valkoihoisten länsimaalaisten pitää oppia lyömään lapsiaan, koska muuten ne raukat jäävät monikulttuurisessa kaveripiirissään kummajaisiksi ja kokevat olevansa erilaisia. Kaikki muutkin tekevät niin, kiinalaiset ja meksikolaiset kurittavat, jamaikalaiset lyövät vaikkei olisi syytäkään. “Just in case.”   Katsokaa Petersin ilmettä, kun hän esittää julmistunutta intialaista isäänsä juuri ennen kuin tämä lausuu uhkauksensa. “Somebody gonna get a hurt real bad.” Idea vitsin takana on siinä, että ne lapset, joita on kotona kuritettu, kunnioittavat vanhempiaan. Ajatus on houkutteleva. Tehkääpä itse lapsia ja väittäkää sitten, ettei koskaan tullut mieleenkään hankkia vähän kunnioitusta.  Tehokkainta ei ole tosin kuritus, vaan sen mahdollisuus – pelko. Kyllä myönnän myös läpsineeni takapuolelle ja kaapanneeni kiukuttelijan tukevaan kainalo-otteeseen. Kaikkein tehokkain on kuitenkin uhkaus kellariin viemisestä. Kella

“Parkinson, Parkinson” , huusi innokas bulgarialainen HJK-fani ääni käheänä stadionin katsomossa. Serbialaisjoukkueen peli aiheutti selvästi pientä paikallisjännitettä naapureiden kesken. Pelin aikana huudeltiin myös Kroatiaa ja kohtuullinen määrä rivouksia, joihin sain yksityiskohtaiset käännökset balkanilaisilta ystäviltä. Peliesitys itsessään ei tarjonnut draamaa. HJK hävisi, Partizan voitti. Mestareiden liigan peli, siis eurooppalaista huippujalkapalloa, oli saanut katsomon melkein puolilleen. Tunnelma oli unettava. Silti joku kaheli suunnittelee samaan aikaan jalkapallostadionin rakentamista Espooseen. Mistä sinne saataisiin yleisö ? Samanlainen suuruudenhulluus ja epärealistinen käsitys oman osaamisen tasosta vaivaa koko suomalaista urheilua. Valtio tukee kilpaurheilua miljoonilla, eikä menestystä tule. Tulos- ja mitalitavoitteet ovat silti suureellisia ja myyttiä sisukkaasta urheilukansasta ja mitalitoivoista pidetään innokkaasti yllä. Urheilu instituutiona työllistää koko jouk

“Isä, miksi ykkönen myrisee siellä pilvien takana?” , kysyi lapsi kun pääsimme autoon. Ehdimme juuri nähdä ja videoida kun mahtava pilviseinä kohosi talojen takaa. Sade iski ikkunoihin. Ja pimeys tuli. En ole koskaan nähnyt myrskyn nousevan niin nopeasti ja niin dramaattisesti. Muutamassa sekunnissa joka puolella salamoi, jyrisi, tuuli ulvoi ja vesi ryöppysi pitkin katuja. Olimme kuin 3D-elokuvassa. Lapsia pelotti, mutta vanhemman velvollisuus on vakuuttaa ettei meillä toki ole mitään hätää. Kaikki on hyvin, nukkukaa rauhassa. Vaikkei siitä olisikaan niin varma. Kun pääsimme kotiin, oli ukkonen vienyt meiltä valot, mikä taas kiehtoi lasten mielikuvitusta kynttilöiden lepattaessa. He kysyivät monta kertaa miksi ja mihin se ne vei. Isä ei kyllä tiennyt sitäkään. Olen nähnyt myrskyjä ennenkin ja pelännyt, mutta en Suomessa. Tällaista hellekesää ei kukaan muista kokeneensa. Ei se ukkonen niinkään pelota, vaan se mitä muuta vielä on odotettavissa. Mitä muita ennätyksiä vielä rikotaan? Kun

Luin lehdestä, mitä Helsingissä tapahtuu torstaina. Seurasaaressa soi. Hienoa! Balladeja, polskaa, rekilaulua, kannelta ja muita vanhoja kansansoittimia. Valitsin menopalstan vinkeistä ensimmäisen ja ajoin lasten kanssa sinne. Kuulosti sopivan jännittävältä ja eksoottiselta, mutta olin kuitenkin hiukan skeptinen tapahtumisen suhteen, joten otimme mukaan pussillisen pähkinöitä oraville heiteltäviksi, mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Seurasaaressa ei todellakaan soinut. Olimme liikkeellä ihan liian myöhään, ei kansanmusiikkia esitetä illalla. Oma vika, kun en tullut etsineeksi ohjelmaa tai aikataulua. Ehkä tapahtumia ei olekaan tarkoitettu paikallisille, jotka haluaisivat seikkailla kotikaupungissa turistina työpäivän jälkeen. Olen kyllä monesti miettinyt, kenelle matkailunähtävyydet oikein on tarkoitettu. Vai onko niitä ajateltu kenellekään? Turistit tosin ovat outoja ja arvaamattomia kuin humaltuneet sukulaiset ja pimeät elokuun illat. Japanilaisiakin kiehtovat kauppatorin loki

1. Minä olen herra, sinun remonttimiehesi. Sinulla ei saa olla muita remonttimiehiä. Kerrostaloasunnon kylpyhuoneen ja saunan juuri uusineena jaan mielelläni parhaat neuvot myös muille kohtalotovereille. Oppia tuli, kantapäänkin kautta, mutta lopputulos on hyvä. Oikean tekijän löytäminen remontille on ensimmäinen haaste. Jos osaa, voi tehdä itse – muuten luottaisin ammattilaisiin, mutta mistä heidät löytää? Pyydä tarjouksia mahdollisimman monelta. Kysy tutuilta suosituksia. Pieni firma on usein halvempi kuin suuri, eikä koko toisaalta takaa parempaa laatua. VTT:n sivuilta voi tarkistaa, onko tekijällä vesieristyssertifikaattiin oikeuttava ammattitaito. Yrityksen Y-tunnuksella täytyy tarkistaa, kuuluuko se ennakkoperintärekisteriin. Muuten et saa kotitalousvähennystä. Vaadi työlle takuu ja kirjallinen muistio siitä, mitä materiaaleja eri työvaiheissa on käytetty. 2. Älä käytä väärin höyrysulkujen tai kosteussuojien nimiä. Puhu oikeilla termeillä. Opiskele aihetta, vaikka rakentami