Aikamatkustajan blogi

Suomi on tottelevaisten ihmisten maa. He voivottelevat maskinsa takaa muiden maiden hankaluuksia tai hymähtelevät lempeästi niille, jotka eivät ymmärrä hyvinvointivaltiomme onnea. Pieni vastatuulikaan ei haittaa. He käyvät vapaaehtoisesti ottamassa piikkinsä heti kun sen saavat ja käyttävät kuuliaisesti maskia, vaikkei kukaan olisi näkemässä, koska he tuntevat olevansa hyviä ja vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka hoitavat oman osuutensa niin kuin kuuluu. He uskovat uutisia ja sanovat jaksaa jaksaa odottaessaan kiltisti ja valittamatta kun valtiovalta suuressa viisaudessaan ratkaisee tämän pandemian. Tällaisen kuvan saa Suomesta uutisia seuraamalla.   Juuri tällaiseen tottelevaisten tarinaan törmäsin Ylen sivuilla. Jo jutun otsikko oli provosoiva: r okotukset etenevät hyvin kouluissa . Miksi hyvin? Ei jäänyt epäselväksi mitä julkaisija ajattelee rokotusten etenemisestä. Ollaan viranomaisten asialla. Sävy oli kuitenkin kevyt ja huoleton, kuin aiheena olisi ol lut jäätelötötterön ostam

Kukaan tutuista ei ole vaihtanut Facebookissa profiilikuvaansa punaiseen lippuun sen jälkeen kun turkkilaiset ampuivat alas venäläisen hävittäjän, joka lensi Turkin ilmatilassa. Tosi outoa! Eikä muuten vaihtanut Malin lippuunkaan edellisen terrori-iskun jälkeen. Kaikki ovat sen sijaan Ranskan ystäviä, koska Isis hyökkäsi Pariisiin ja nyt Ranska hyökkää Syyriassa. Turkki taas taistelee sekä kurdeja että Isisiä vastaan. Kurdit taistelevat Isisiä ja Syyrian presidenttiä vastaan. Isis taistelee kaikkia vastaan ja Venäjä aseistaa Syyrian presidenttiä, jota kaikki muut vastustavat. Turkin presidentin palatsissa on 1100 huonetta. Tuliko kuvio selväksi?  Onneksi on omiakin ongelmia. Onhan meilläkin ollut ilmatilaloukkauksia, vaikka niitä ei niin pahalla kai muistellakaan. Vai muistellaanko ollenkaan? Tietenkään Suomi ei koskaan ampuisi venäläistä lentokonetta alas, vaikka se kaartelisi Helsingin yllä koko päivän. Tilannetta pahoiteltaisiin ehkä radioteitse. Lähetettäisiin sähke

Isä jakoi säästeliäästi neuvoja tietäen, että ne menevät kuitenkin huonosti perille. Ehkä siitä oli se hyöty, että muistan ne mitkä sain. “Koeta tulla toimeen kaikkien kanssa.” Olen koettanut, mutta epäonnistunut usein. “Älä liity mihinkään seuraan, joka sulkee oven johonkin toiseen.” Sitäkään en ole onnistunut noudattamaan, mutta ainahan seuroista voi erota. “Älä mieti liikaa.” Oikein hyvä neuvo. Monta hyvää ideaa on jäänyt toteuttamatta turhan jahkailun ja saamattomuuden takia.  Isä oli koko työuransa toimittaja, eikä siihen aikaan tarvinnut käydä koulua tullakseen journalistiksi. Työ ja kollegat neuvoivat. Eikä vapaa-aikaa tunnettu. Kaikki opit ovat olleet epäilemättä oman elämänkokemuksen ja erityisesti työn kautta hankittuja. Isällä oli tapana sanoa ironisesti myös, että “kaikki mikä lukee lehdessä on totta, varsinkin jos sen on itse sinne kirjoittanut" . Eli ajattele itse. Ja tarkista tiedot.  Elämänopit kuulostavatkin itse asiassa aika lailla suoraan journali

Puolet lapsista on maahanmuuttajia! Tämä on tilastollinen fakta. Otos tutkimuksessa on yksi Espoossa asuva lapsiperhe. Lapsistani toinen on syntynyt ulkomailla, toinen täällä eli tasan 50% on muuttanut Suomeen ulkomailta. Molemmat ovat puoliksi suomalaisia, heillä on kaksoiskansalaisuus ja he ovat asuneet lähes pelkästään Suomessa. Vanhemmista toinen on ulkomaalainen, toinen suomalainen ja meillä on kaksi kotikieltä. Nyt olisi mielenkiintoista tietää, mihin kategoriaan me kuulumme, kun kaikki pitää aina lokeroida. Helsingin Sanomat kirjoitti eilen otsikolla Joka kolmas uusmaalainen kannattaa kouluihin maahanmuuttajille kiintiöitä . Lehti oli itse teettänyt kyselytutkimuksen, jonka tuloksiin juttu perustui. Mukaan oli onnistuttu tuppaamaan myös vastaajien poliittinen kanta. Kysyttiin, pitäisikö kouluissa olla rajoitukset, miten suuri osa luokan oppilaista voi olla maahanmuuttajia. Eihän meitä enää ihan oikeasti voi jakaa kahtia maahanmuuttajiin ja suomalaisiin. Missä kulkee raja? Onko

Vaalikampanjan teema on sitten julkaistu: maahanmuuttokritiikki . Vasemmistopuolue on ryhtynyt tarmokkaasti pyydystämään takaisin karanneita lampaitaan. Kenellekään ei jää epäselväksi mihin kilpailevaan ryhmään duunarit ovat luikkineet. Hottentottipolitiikka on hauska uudissana, pehmeä lyömäase, jolla pidetään vain sopivaa välimatkaa toiseen vähäosaisten puolueeseen. Ei maassa maan tavalla tarkoita yhtään mitään. Suuri poliittinen linjaus on mitäänsanomatonta poliittista jargonia – höttöä, josta tehtaillaan otsikoita, ja jolla tuupitaan istuvaa hallitusta. Ei oikeasti sanota mitään, mutta vaikuttaa siltä kuin oltaisiin painokkaasti jotakin mieltä, kansan asialla ja ajan hermolla. Sehän sopii kampanjan avaukseksi. Urpilainen viljelee yhtäkkiä kovin tuttuja kauhuskenaarioita kunniamurhista ja ympärileikkauksista. Ilmeisesti puolueen taktikot ovat sanoneet, että tämä puree lähiöissä ja syrjäkylillä. Entä miten sitten ollaan maassa maan tavalla? Jos oletetaan, kuten on yritetty väitt