Aikamatkustajan blogi

Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassa alkuvuodesta 1995. Eräänä aamuna mainostoimiston tietokoneista ja tekniikasta innostunut omistaja kertoi intoa puhkuen yhdistäneensä edellisenä iltana koneensa internet-verkkoon. En osannut kysyä mitään, joten hän selitti, että internetissä voi mennä mihin tahansa. –No, missä kävit? Johtaja sanoi vierailleensa kolmessa eri USA:n yliopistossa. Se ei kuulostanut kovin jännittävältä, mutta netissä ei vielä silloin ollut juuri muuta. Vuoden päästä kaikki näytti jo varsin toisenlaiselta ja vuosituhannen lopun häämöttäessä ei muusta enää puhuttukaan.   Silloin en hahmottanut, miten suuresta murroksesta oli kyse. Olin nuori ja utelias ja sukelsin mukaan digitaaliseen maailmaan kuin kala veteen. Tämä tulee mieleen nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin, koska olemme samanlaisella vedenjakajalla tekoälyn kanssa. Vielä emme näe muuta kuin lupauksen rajattomista mahdollisuuksista, tai uhkakuvista, miten sen haluaa nähdä. Yritän ajatella positiivisesti ja nä...

Radiosta tuli ohjelma, jossa sai lähettää terveisiä Nicolae Ceausesculle. Siis ihan oikeasti. Soittajiakin tuntui riittävän vaikka diktaattori itse pääsi hengestään jo 36 vuotta sitten. Voihan terveisiä silti lähettää. Soittajilla oli ihan oikeaa asiaakin. Ainakin yksi analysoi varsin terävästi kansakunnan tilaa ja totesi, että Romania kärsii sekä kommunismin nostalgiasta että vahvan johtajan, jonkinlaisen isähahmon kaipuusta. Olen huomannut. Molemmista vaivoista pitäisi päästä eroon, mutta trauman käsittely on vielä kesken. Sekin, että romanialaiset ovat voineet pitää Ceausescua isähahmona, kertoo jo melko häiriintyneestä suhteesta valtion päämieheen. Ajat olivat toiset.   Kommunismi pilasi ihmisiltä kolme olennaisen tärkeää asiaa: aloitekyvyn, uskon tulevaisuuteen ja keskinäisen luottamuksen. Oman tulkintani mukaan juuri nämä ongelmat ovat halvaannuttaneet koko yhteiskunnan. Tai ainakin estävät sitä edelleen kehittymästä mihinkään. Korruptio hoitaa loput. Mitään ei saada aikaisek...