maanantai 1. kesäkuuta 2020

Pyroteknikko palaa keikkapaikalle

Kaksikymmentä vuotta sitten matkustin yksin Romaniaan ja löysin eksoottisen ja kiehtovan maan. Kolkuttelin nuhjuisissa junissa. Kaikki oli romuna, mutta ihmiset hienoja, aitoja ja sydämellisiä. Kirjoitin matkastani Helsingin Sanomiinkin. Rakastuin maahan ja päätin palata. Niin myös tapahtui. Kaksi vuotta myöhemmin olin paikallisessa kustannusyhtiössä graafikkona ja menossa naimisiin pippurisen romanialaistytön kanssa. 
Työluvan hankkiminen vei monta matkaa työministeriöön ja seikkailuja byrokratian koukeroissa firman autonkuljettajan kanssa. Luvat hankittiin koska halusin, että niin tehdään ihan oikeasti. Samalla tajusin kyllä, että kaikki on myös ostettavissa. Jokainen pientäkin valtaa käyttävä antaa ymmärtää, että on nopeampikin tie. Elintaso oli hyvä paikallisen mittapuun mukaan. Työnantaja maksoi laskut, ruoka ja viini oli halpaa, asunto keskustassa ja ravintoloissa palveltiin kuin ruhtinasta. Hassu kielikin oli alkanut muuttua ymmärrettäväksi. Kaikki oli hyvin, paitsi ettei vaimoni halunnut jäädä. Itse olisin mieluusti istunut aitiopaikalla todistamassa miten kommunismin kolhima Romania kehittyy toimivaksi länsimaiseksi demokratiaksi. Olisin jatkanut juttua siitä miten ongelmat, joista olin jo kirjoittanut lopulta ratkeaisivat. Niinhän täytyisi käydä. Päätimme kuitenkin lähteä. Tai en minä päättänyt, mutta läksimme, koska toinen meistä ei ollut yhtä optimistinen maan kehityskaaren suhteen. 
Tammikuussa kävin Docpoint-festivaaleilla katsomassa romanialaisen dokumenttielokuvan. Kun elokuvateatterit olivat vielä auki. Colectiv seurasi vuoden 2015 tuhoisan yökerhopalon jälkeisiä tapahtumia, kun palosta selviytyneet ja siinä menehtyneiden omaiset selvittelivät mitä oikein tapahtui. Ei ollut hätäuloskäyntejä eikä paloturvallisuudesta piitattu. Tulipalossa kuoli 27, mutta loukkaantuneista peräti 37 menehtyi jouduttuaan sairaalaan. Sitten peloton iltapäivälehden toimittaja julkaisi jutun laimennetusta desinfiointiaineesta, jota oli sattumoisin myyty satoihin romanialaisiin sairaaloihin. Mikä aiheutti sairaalabakteerien leviämisen ja palovammapotilaiden kuolemat.
Yksi Nanaun dokumentin tähti oli tuore terveysministeri, joka hyväuskoisesti päätti muuttaa asioita. Jotain toki tapahtuikin. Yksi korruptoitunut sairaalanjohtaja sai vankilatuomion. Sitten laimennettua desinfiointiainetta myyneen yhtiön omistaja kuoli epäilyttävässä kolarissa. Massiiviset mielenosoitukset pakottivat hallituksen eroamaan ja tuli uudet vaalit. Vaalien lähestyessä ministerikin totesi lohduttomasti että kaikki ministeriössä on mätää. Lopussa veronalennuksia luvanneet sosiaalidemokraatit äänestetään takaisin valtaan. Ulkomailla asuvien romanialaisten äänestämistä jarrutetaan niin paljon kuin mahdollista. Sankaritoimittajat vaiennetaan uhkaamalla heidän perheitään. 
Tuhoisan tulipalon jälkipyykissä 13 henkilöä sai lopulta vankilatuomion, heidän joukossaan pormestari ja klubin omistajat. Yritystä on, mutta korruptiosta maa puhdistuu kuin laimennetulla desinfiointiaineella – ei se juuri etene. Ongelmat kun alkavat jo koulussa. Miksi opiskella jos todistuksen voi ostaa? Samoin työpaikan. Miksi hyvä lääkäri jäisi Romaniaan jos sairaalan johto on saanut asemansa rahalla eikä pätevyydellä? Vaimoni oli pessimismissään oikeassa kaksikymmentä vuotta sitten. Ne romanialaiset, jotka ovat halunneet korruptiosta eroon ovat muuttaneet maasta. Heitä on yli kolme miljoonaa.
Me palaamme lähes joka vuosi ja odotamme toiveikkaina näkevämme edistystä. Paikalliset vakuuttavat, että kaikki paranee koko ajan. Kulkukoirat on kuulemma steriloitu, puistoja siivotaan tai poliiseilla on uudet univormut. Mutta pinnan alla olevista ongelmista ei puhuta. Korruptio on kuin sienirihmasto, se on läsnä kaikissa elämän osa-alueissa. Jos sen poistaisi, mitään ei jäisi jäljelle. Kun täti lähettää meille paketin, hän maksaa tutulle rouvalle postissa vähän ylimääräistä, että paketti pääsee varmasti matkaan. Maksaa, ettei sitä varasteta. Niin koneisto toimii. Iloitsemme siis siitä, mistä paikallisetkin: ensi vuonna pikkukaupungin puistoon valmistuu musiikkia soittava valaistu suihkulähde. Siitä tulee varmasti hieno.

Blogiarkisto