Aikamatkustajan blogi

Väitetään, että parhaat asiat ovat ilmaisia. Se pitänee paikkansa, koska viime perjantaina osuin Emma-museoon juuri sinä päivänä kun sisäänpääsystä ei tarvinnut maksaa. Nautin vierailusta erityisesti, koska Romaniassa kulttuuri- ja taide-elämyksiä on harvassa ja museotkaan eivät ole kovin inspiroivia. Mauri Kunnaksen piirroksia näkee harvoin. Tosin täytyy myöntää, että pääsen hyviin konsertteihin ilmaiseksi valokuvaajana. Aidoimmat elämykset löytyvät silti metsästä. Olkoonkin klisee, mutta henkisen akun lataamisessa luontoa, ja ennen kaikkea metsässä liikkumista ei voita mikään. Luulin myös, että sitä harrastavat vain suomalaiset, mutta olin onneksi väärässä.  Vaellusreitti Via Transilvanica halkaisee koko Romanian pohjoiselta rajalta lounaiskulmaan, yhteensä 1400 kilometriä. Se avattiin jo neljä vuotta sitten, mutta itse sain kuulla tästä aarteesta vasta viime vuonna. Siitä alkoi innostus, vaeltamisesta on nopeasti tullut enemmän kuin harrastus, se on jo melkein pakkomielle koko p...

Suhtauduin aluksi koko asiaan epäluuloisesti. Miksi kantaisin vettä jostakin, kun sitä tulee hanastakin. Olin kuullut huhuja ihmeellisestä lähteestä, moni kuulemma haki vettä sieltä. Sen piti olla lähelläkin. En kuitenkaan tullut etsineeksi, enkä tiennyt edes miltä se lähde näyttää. Luulin, että ihmiset hakevat sieltä vettä vain säästääkseen vesimaksuissa. Nyt olemme juoneet lähdevettä yli kaksi vuotta. Paluuta entiseen ei tee mieli harkitakaan, vaikka hanavesi onkin meillä puhdasta – tosin maistuuhan se vähän kloorilta.   Käyn siis vedenhakumatkalla viiden tai kuuden päivän välein. Täytän kymmenen kahden litran pulloa muutamassa minuutissa, ruuhkaa on harvoin, vain kuivina kesinä kun virtaus hidastuu. Matka lähteelle vie vartin, jos jonoa ei ole. Lähde löytyi saman kukkulan juurelta, jonka rinteessä asumme. Veden alkulähde voi olla siis jossain meidän talomme alla. Se on kylmää ja kirkasta, kyltin mukaan myös tutkitusti puhdasta. Miltä lähde sitten näyttää? Ei paljon miltään. Asva...