Aikamatkustajan blogi

Vielä voit hankkia itsellesi oikean, pehmeäkantisen Aikamatkustajan opaskirjan . Saat kirjan postissa hintaan 10€ + postituskulut lähettämällä nimesi ja osoitetiedot sähköpostilla aikamatkustaja@gmail.com . Lähetän tilausvahvistuksen ja maksuohjeet. Paketti lähtee matkaan heti seuraavana arkipäivänä.   Kulttuurishokin kokemusta ei oman kokemukseni mukaan oteta riittävän vakavasti. Siitä kärsivä jää helposti yksin, ilman vertaistukea tai ammattiapua. Viranomaisia “paluumuuttajan kriisi” ei kiinnosta. Toki ahdingosta selviää kuivalle maalle ajan kanssa, ennemmin tai myöhemmin. Sopeutuminen vain saattaa viedä vuosia. Tieto siitä, että joku muukin on käynyt läpi saman ja selvinnyt hengissä ei lisää tuskaa, vaan helpottaa elämää.   Kirja sisältää 103 kirjoitusta kulttuurieroista ja luettavaa on 235 sivua huumorilla kuvitettuna. Paluumuuttajan kulttuurishokki on aiheena tietokirjallisuudessa aliedustettuna. Siksi päätin julkaista blogiin perustuvan Aikamatkustajan opaskirjan, jotta ...

Aikamatkustajan opaskirja täyttää pian vuoden. Vielä on mahdollisuus tilata omasi ennen kuin laatikon pohja tulee näkyviin. Saat kirjan suoraan postissa hintaan 10€ + postituskulut. Lähetä nimesi ja osoitetiedot sähköpostilla aikamatkustaja@gmail.com ,  saat vastauksena tilausvahvistuksen ja maksuohjeet. Paketti lähtee matkaan heti seuraavana arkipäivänä. Kirja sisältää 103 kirjoitusta kulttuurieroista ja luettavaa on 235 sivua huumorilla kuvitettuna. Paluumuuttajan kulttuurishokki on aiheena tietokirjallisuudessa aliedustettuna. Siksi päätin julkaista blogikirjoituksiin perustuvan  Aikamatkustajan opaskirjan , jotta aihe tavoittaisi myös ne lukijat, jotka eivät ole seikkailleet  blogiversumissa . Kulttuurishokin kokemusta ei oman kokemukseni mukaan oteta riittävän vakavasti. Siitä kärsivä jää helposti yksin, ilman vertaistukea tai ammattiapua. Viranomaisia “paluumuuttajan kriisi” ei kiinnosta. Toki ahdingosta selviää kuivalle maalle ajan kanssa, ennemmin tai myöhemmin. ...

Tämä blogi on ollut olemassa jo viisitoista vuotta ja julkaistuna on lähes 300 postausta. Suurin osa teksteistä käsittelee paluumuuttajan kulttuurishokkia, kotiinpaluuta ulkomailla asumisen jälkeen, siitä selviytymistä sekä nyt enemmän ulkomailla elämisen aiheuttamia positiivisia traumoja ja kulttuurien yhteentörmäyksiä.  Paluumuuttajan kulttuurishokki on tietokirjallisuudessa niukasti käsitelty aihe.   Siksi päätin julkaista blogikirjoituksiin perustuvan Aikamatkustajan opaskirjan, jotta aihe tavoittaisi myös ne lukijat, jotka eivät ole seikkailleet täällä  blogiversumissa .   Kirja sisältää 103 kirjoitusta kulttuurieroista ja luettavaa on 235 sivua sekä 25 piirroskuvaa.   Kulttuurishokin kokemusta ei oman kokemukseni mukaan oteta kovin vakavasti. Siitä kärsivä jää helposti yksin, ilman vertaistukea tai ammattiapua ja joutuu selviytymään omin päin. Viranomaisia paluumuuttajan "kriisi” ei kiinnosta tippaakaan. Toki ahdingosta selviää kuivalle maalle ajan kanssa....

Kun tyttäremme oli pieni, hän lähti aina löytämään jotain. Ei koskaan etsimään, vaan suoraan löytämään. Se on optimistin elämänasenne, jossa aina löydetään eikä tarvitse pettyä. Niin mekin teimme talon kanssa. Läksimme vain lapsenomaisesti löytämään, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Paluulippua ei ollut takataskussa, kaikki oli myyty ja olimme päättäneet asua Romaniassa. Muuta suunnitelmaa ei ollut. Sitten me löysimme, metsän reunasta. Niin kuin Lumikki sadussa, ihan sattumalta.   Ehdimme vähän etsiäkin, mutta emme niin kauan että kukaan olisi vielä ahdistunut. Teimme tarjouksen, ja koska muita tarjouksia ei ollut, omistajat päättivät myydä meille. Kaikki olivat tyytyväisiä. Tasan kaksi kuukautta maahan saapumisen jälkeen kannoimme jo Suomesta lähetettyjä laatikoita ikiomaan kotiin. Tottakai meillä oli haaveita talon suhteen ja ehdimme nähdä monta huonoa vaihtoehtoa. Mutta se, että asumme omassa talossa, joka on ihan valmis ja jota ei tarvitse yhtään remontoida, on pieni ihme...

En tiedä mikä kaikki päätökseen lopulta johti. Pandemia, eristäytyneisyys, ikävät uutiset, tulevat remontit, innokkaat kiinteistönvälittäjät, inflaatio, neliöhinnat, etätyö. Päätimme myydä talon ja lähteä. Ei, emme tienneet ensin lainkaan mihin muuttaisimme, mutta sitten kun ajatus Romaniaan lähdöstä oli sanottu ääneen, sitä ei oikein voinut peruakaan. Kaikki olivat spontaanisti samaa mieltä, että seikkailu kutsuu ja seuraava talo löytyy ihan eri leveysasteilta. Kukaan ei siinä vaiheessa tullut ajatelleeksi tuleeko siitä helppoa vai vaikeaa.   Muutaman kuukauden pohdinnan jälkeen laitoimme talon myyntiin. Puunasimme paikat esittelykuntoon ja valokuvaaja kävi ottamassa hienot todisteet siivousurakasta. Seuraavalla viikolla olimme sairastuneet koronaan, koko perhe. Näytöt peruttiin ja myyntikuvat vedettiin netistä. Vietimme joulunpyhät ja uuden vuoden karanteenissa. Taudista selvisimme levolla ja ukrainalaisilla lääkkeillä ilman suurempia murheita. Sitten kun lopulta saimme ensimmäis...

Kävi älytön tuuri, että muutimme Irlannista juuri oikeaan aikaan, ennen kuin lama todella iski. Kuulemma siellä ei enää ole kivaa, sanoi juuri kylässä käynyt irlantilainen ystävä. Kaikki pelkäävät työpaikkojensa puolesta tai ovat jo kotona. Tai siis golfaamassa. Olisi voinut käydä niinkin, että olisimme ostaneet asunnon Irlannista ja ottaneet mahtavan lainan, sitäkin harkittiin. Nyt tilanne olisi se, että asunto olisi menettänyt puolet arvostaan, lainaa olisi jäljellä enemmän kuin olisi asunnon arvo, työpaikat olisivat luultavasti menneet, eikä asuntoa ostaisi kukaan. Onneksi asuimme vuokralla. Se olikin Irlannissa harvinaisen helppoa. Huonekalut ja kodinkoneet kuuluvat automaattisesti asuntoon. On pölynimuri, pesukone, vedenkeitin, mikro ja joskus astiatkin. Hyvällä tuurilla vuokraisäntä on hankkinut myös patjat, television ja astianpesukoneen, kuten meillä oli viimeisessä asunnossa. Jos imuri sattuu hajoamaan, yhdellä puhelinsoitolla saapuu uusi. Muuttaessa ei välttämättä tarvitse ot...