Aikamatkustajan blogi

Kaksi romanialaista poliisia seisoskeli torin laidalla. Ulkomaalainen turisti tuli kysymään jotain, mutta kumpikaan poliiseista ei ymmärtänyt sanaakaan. Turisti vaihtoi englannin ranskaan, mutta edelleen poliisit pyörittelivät päitään. Matkailija yritti vielä kahdella kielellä, mutta lopputulos oli yhtä laiha. Kun ulkomaalainen lopulta poistui paikalta, toinen poliiseista totesi vaikuttuneena toiselle: “Huomasitko Nelu miten montaa kieltä kaveri osasi?” Nelu kohautti olkapäitään. “Mitä sitten? Oliko siitä sille jotain hyötyä?” Vitsi voisi hyvin olla totta. Kun kaikkeen on tarjolla erilaisia laskureita, mietin onko kielten osaamisessakin mahdollisesti joku laskennallinen hyöty, jonka voi matemaattisesti todeta. Onko olemassa saturaatiopiste, jossa uuden kielen opettelu ei enää ole kannattavaa? Samaan tapaan kuin palkkatyössä progressiivinen verotus pitää huolen siitä, että jossain vaiheessa palkankorotuksesta ei enää ole mitään iloa. Ja myös siitä ettei palkkatyöllä pääse vaurastumaan, ...

Tapasin suomalaisen tutun ruokakaupassa vähän ennen joulua. Etsimme molemmat jotain, kadonneita joulutraditioita kai. Hän pohti ettei taida lanttua olla myytävänä. Minä kaipasin maltaita ja pomeranssia. Kumpaakaan ei onnistanut. Ehdotin lantun tilalle bataattia, mutta kaveri pyöritteli vain päätään. Ei se ole sama asia, ei kuulemma yhtään. Perinteitä ei muuteta, kaveri totesi, vaikka asutaankin ulkomailla. Paitsi että jätin mallasleivän tekemättä ja korvasin piparitaikinan pomeranssin sitruunankuorella. Pipareita tuli silti.   Mutta jos lanttua ei todellakaan ole, alkaako juuri silloin tehdä mieli lanttulaatikkoa, mitä ei muuten olisi edes muistanut ajatella? Meillä joulun perinteisiin on kuulunut aina sekä puuro että tietty rauhallisuus. Riisipuuro syödään kanelisokerin kanssa ja sitä on haudutettu hartaasti maidossa, meillä nykyään kauramaidossa. Puurossa on yksi manteli. Oikeaoppisesti puuro tarjoillaan aattona lounaaksi, mutta tänä vuonna ehdimme joulupuurolle vasta illalla. Pu...

Ensin kysyttiin, saako pankkiautomaatilla asioineilta rahaa varastaneita romanialaisia romaneja sanoa julkisesti romaneiksi. Sitten kysyttiin, sopiiko juuri poliisin sanoa niin. Sen jälkeen pohdittiin, saako eduskuntavaaleissa ehdolle asettuva poliisi sanoa mitään ja miksi hän sanoisi mitä sanoo. Nyt mietitään varmasti myös poliisiasemalla, voiko politiikkaan lähtevä komisario ylipäätään toimia virassaan samalla kun käy vaalikampanjaa. Poliisijohto neuvoi vain, että lausunnon antaneen komisario Tom Packalenin on syytä pitää kieli keskellä suuta . Samaan aikaan poliisin on työssään oltava tarkkana kuin porkkana . Kyseisiä rosvoja näkemättä on vaikea sanoa, ovatko annetut tuntomerkit osuvia. Kolme viidestä pääsi kuitenkin karkuun. Kyseinen komisario on epäilemättä haistanut tilaisuuden hankkia hiukan julkisuutta ehdokkuudelleen ja puolueensa vaaliteemalle ja on saanut siitä esimiehiltään nuhteita. Silti hän on pyrkinyt edesauttamaan pakoon päässeiden ryöstäjien kiinnisaamisessa. Olisi...

Suomi on maa, jossa kuka tahansa voi ampua kenet tahansa missä tahansa ilman, että sitä voi estää. Suomi on maa, jossa poliisi ei osaa tehdä mitään vaikka ihmisten henkeä uhattaisiin. Suomi on maa, jossa rikollisia suojellaan enemmän kuin heidän uhrejaan. Suomi on maa, jossa kolmas massamurha kahden vuoden sisällä ei aiheuta valtakunnallista hätätilaa tai kriisikeskustelua. Suomi on maa, jossa pääministeri kysyy, vaikka kaikki odottavat vastauksia. Suomi on maa, jossa ongelmista vaietaan, jotta niitä ei tarvitsisi ratkaista. Presidentti näytti meille esimerkkiä uudenvuoden puheessaan. Hänhän oli jo pahoitellut tapahtunutta.  Suomessa kuka tahansa voi omistaa aseen. Mielenterveysongelmista kärsiville harrastajille lupa annetaan poliisilaitokselta, ammattirikolliset joutuvat hankkimaan mutkansa nurkan takana. Mitä enemmän laillisia aseita on olemassa, sitä enemmän niitä joutuu vääriin käsiin. Mitä enemmän mielenterveysongelmia jää hoitamatta, sitä suurempi riski on, että seuraa lisä...

Skandaali! Romanialaisen Adevarul (totuus) -lehden mukaan ajokortin saa myös rahalla. Siis läpäisemättä kirjallista tai ajokoetta. Näin on todistettavasti tapahtunut ainakin kahdessa maakunnassa. Häpeällistä! Hämmästyttävää? Eipä juuri. Jokainen Romaniassa asunut tietää, että mitä tahansa voi ostaa. Ajokortti on niitä vähäpätöisimpiä asioita, sen nyt saa kuka tahansa muutenkin. Kunnon päästötodistus koulusta tai maisterinpaperit ovat paljon tuottoisampi sijoitus. Tuli etsimättä mieleen kun vaimoni kävi autokoulun ja läpäisi inssin ja teoriakokeen kerralla. Samana päivänä ajaneet kaksi nuorta miestä joutuivat uusimaan. Autokoulun opettajakin oli naureskellut, että sepäs meni helposti. Opettaja tiesi, että vaimoni eno on entinen poliisipiirin päällikkö. Eihän sellaisilla suhteilla tarvitse oikeasti päästä kokeista läpi, vai mitä? Tässä tarinassa on koko korruptoituneen yhteiskunnan pahin mätä – ei ole mitään väliä sillä mitä oikeasti osaa, kukaan ei kuitenkaan usko sitä. Olen kuull...

Tällainen pikku-uutinen tuli vastaan pari viikkoa sitten: “Pitsaansa tyytymätön asiakas raivostui perin pohjin keskiviikkoiltana Kouvolassa. Yli kolmikymppinen mies raastoi muun muassa taulutelevision pitserian seinältä ja viskeli lautasia ja kahvikuppeja seinään. Poliisipartio saapui Torikadulla toimivaan ravintolaan illalla ennen seitsemää. Miehen riehunta oli alkanut siitä, kun pitsa oli tuotu pöytään. Partio korjasi miehen talteen ja tarkasti tarjoillun pitsankin. Päällisin puolin eine näytti olevan kunnossa. Asiakas oli humalassa.” Uutisia pitää lukea ajatuksen kanssa, mikään ei aina ole ihan niin kuin sanotaan. Pitää nähdä myös mediakriittisesti sanojen taakse, miksi näin tapahtui, mistä tämä kertoo. Suuret totuudet maailmasta piiloutuvat pikkujuttujen kainaloon. Pienten tarinoiden takana on aina suuria tarinoita. Pikku-uutinen kertoo siis: 1. Lamasta. Paperitehtaalta lomautettu alkuasukas purki tunteitaan tukevassa humalatilassa. Kohteeksi osui miehen tielle sattunut pizzapaikka...