Aikamatkustajan blogi

Ennen puhuttiin kymmenyksistä, siis siihen aikaan kun veroa kantoi vain kirkko. Nyt niitä kantavat molemmat, vaikka kirkko kuuluu valtiolle. Valtio, jota tällä hetkellä edustaa uuden verolinjauksen tehnyt monivärinen hallitus, on sitä mieltä, että emme ansaitse kovin paljon ja meiltä sopii ottaa. Ja siitä, minkä ikäänkuin ansaitsemme, he ottavat karkeasti 50% isänmaalle. Omasta puolesta saamme maksaa korotettua arvonlisäveroa, jo ennestään kalliista erilaisilla e-tunnuksilla maustetusta ruoasta. Valtion eli isänmaan puoleen ei kannata kiintyä. Isänmaallisia meidän kuitenkin odotetaan olevan tässä alvisodassa. Prosenteista tuli mieleen isänmaallinen innovaatio, jonka päätin julkaista näin valtion vapaasti hyödynnettäväksi. Joten Altia, prego . Tämä on henkilökohtainen panokseni isieni maan hyväksi kun ymmärrän varsin hyvin, että kerätyt verokillingit eivät pitkälle riitä. Saako niillä edes joululahjapullot valtionyhtiöiden johdolle? Olen ideoinut 100% kotimaisen innovatiivisen uutuustu

“Vaikka maailma muuttuisi monimutkaisemmaksi, moraaliset kysymykset ovat ja pysyvät yksinkertaisina” , sanoi käsikirjoittaja Timo Varpio viime vuonna. Teoriassa kaikki kannattavat pehmeitä arvoja, mutta käytännössä sitä ei huomaa. Kehityssuunta on ollut näkyvissä jo kymmenen vuotta, mutta arvomaailman kovenemisesta ei ole ollut sopivaa huolestua. Finnairin säästötalkoissa tai AKT:n johdon suhmuroinneissa ei ole mitään poikkeuksellisen moraalitonta tai törkeää, ja juuri siksi kohu onkin yllättänyt johtajat – tämähän on ollut jo normaali käytäntö. Mikä siinä nyt yhtäkkiä on väärin? Ehkä nyt lopulta on herätty ymmärtämään ongelman mittakaava. Moraali ei ole vain löystynyt, kyllä se on kadonnut kokonaan yritysmaailmasta. Se näkyy niin isoissa kuin pienissä firmoissa. Yritysmaailman korruptio, rappio on syvä. Laman, uhkaavan laman tai muun globaalin kriisin varjolla työantajat ovat antaneet itselleen oikeuden kohdella työntekijöitä maaorjina. Yleinen ilmapiiri sallii sen, onhan ka

No, nyt on piru irti. Dublinilaisesta kirkosta on varastettu kylmäsydämisesti pääkaupungin suojeluspyhimyksen, 1180 kuolleen arkkipiispa Lawrence O’Toolen sydän. Siis oikea sydän eli katoliseen tyyliin näytteillä ollut muumioitunut pyhäinjäännös, joka on pysynyt käsittääkseni sijoillaan jo 700 vuotta. Katedraali on vielä vanhempi, joten kyse on ennenkuulumattomasta pyhäinhäväistyksestä. Ehkä Irlannissa menee jo niin huonosti, ettei mikään enää ole pyhää. Kyseisen katedraalin vieressä oli tosin ainakin ennen asunnottomien narkomaanien yömaja. Kävin läheisen vuokratalokorttelin purkutyömaalla, betonimurskan keskellä ottamassa apokalyptisia valokuvia ja huomasin, että joku asui edelleen graffitien peittämässä ja puoliksi kaadetussa kerrostalossa. Joten alue ei ole ollut asuinkelvottomine elementtihelvetteineen niitä aivan idyllisimpiä ja seesteisimpiä. Naapurissa on tosin myös turisteja imuroiva Guinnesin panimomuseo. Ilmaan jää oluen tuoksun lisäksi mysteeri: mikseivät samassa k