Aikamatkustajan blogi

Ihmettelin aina nuorempana sitä, miten ikääntyvät ihmiset sinnikkäästi toistelevat mantraa, jonka mukaan ikä on vain numero. He painokkaasti kiistävät vanhenevansa, vaikka numerot ja naama kertovat ihan muuta. Miksi valehdella? Kaikkihan sen näkevät kun vanhenee eikä sitä voi peitellä. Ei kukaan usko kuitenkaan. Kun nyt tiedän totuuden, aion paljastaa sen muillekin. Silläkin uhalla etteivät kaikki usko.  Kolmekymppisenä aavistaa jo hiukan siitä mitä on edessä, epämääräisenä tunteena, että nuoruus on katoamassa muistoihin ja valvotun yön jälkeen aamulla väsyttää. Ei ole kuitenkaan syytä huolestua, koska edessä oleva matka on pitkä. Tai siltä se tuntuu. Vastahan sitä on kaksikymppisenä iloinnut, että on vihdoin aikuinen ja saa tehdä mitä itse haluaa. Aikuisuuden paradoksi on siinä, että kun vihdoin saa tehdä mitä vain, ei tiedäkään mitä haluaa.  Neljäkymppisenä pääsee sitten jo maistamaan ikääntymisen kitkerää hedelmää. Viimeistään tässä vaiheessa suurin osa pelästyy ...

Juoksin viime vuonna monta sataa kilometriä. Romanialainen anoppi väittää, ettei siitä ole mitään hyötyä. Juoksemme turhaan, emme kuitenkaan pääse karkuun, koska kuolema saa meidät lopulta kiinni, vaikka kuinka juoksisimme. Ihan jokaisen. Hän hämmästeli Suomessa käydessään kovasti sitä miten kaikki täällä juoksevat, niin tosissaan ja aina yksin. En minäkään tiedä miksi juoksen olematta menossa mihinkään - juoksen koska se tuntuu hyvältä. Tai ei se alussa tunnu, mutta lopussa tuntuu.  Osallistuin myös elämäni ensimmäiselle luovan kirjoittamisen kurssille. Aloitin skeptisenä, ihan liian kovaa ja vedin heti hapoille. Lopussa kuitenkin tuskailu palkittiin ja sain suuren oivalluksen. Eletty elämä, joka on tuntunut perässä vedettävältä säkilliseltä kiviä tai oikeammin ehkä matka-arkulliselta myötähäpeää synnyttäviä päiväkirjoja, ei olekaan rasite ja painolasti. Se voi olla myös lisäravintoa. Ei sitä ole liikaa, koska kaikkea ei tarvitse editoida ja laittaa paperille. Käytän vain m...

Irlannissa pomoni, joka väänsi vitsin mistä tahansa asiasta, otti myös auttamatta pyöristyvän keskivartalonsa vastaan huumorilla. Hän ilmoitti aina viikonlopun jälkeen aloittavansa ankaran ‘kuri ja kärsimys’ -dieetin: pelkkää vettä ja donitseja. Minulle on tapahtumassa sama. Paidan alle on lupaa kysymättä asettunut kummallinen kumpu, jolla ei ole aikomustakaan poistua. Sen on täytynyt tapahtua Irlannissa ja sen täytyy olla ahkeran kulttuurivaihdon syytä. Muuten olen keskimäärin säilyttänyt oman identiteettini, mutta keskivartaloni on ehkä pysyvästi irlantilaistunut. Huolestumisen yksi syy on terveyskeskuksen itsepalvelupiste, jossa voi omatoimisesti mitata verenpaineen. Ajattelemattomuuttani tein niin kuin lapussa sanottiin. Lukemat eivät ole huolestuttavan korkeat, mutta keski-ikää lähestyvän kuuluu huolestua niistä silti. Seuraavaksi googlasin, miten verenpainetta voi alentaa. Viisas vastaus neuvoi liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin. Keski-ikäistymiseen kuuluu sekin, että ...