Aikamatkustajan blogi

Helsingissä on 550 terassia , ilmoitti valtakunnan lehti. Mikäli haluaisi viettää oikein kostean kesän, voisi juoda yhden tuopin jokaisella terassilla. Rahaa kuluisi noin 2750 euroa ja seuraavan kolmen kuukauden aikana pitäisi nauttia kuusi tuoppia joka ilta. Ei kuulosta hyvältä, joten kiellän sen heti itseltäni. Jos joku muu haluaa idean toteuttaa, feel free , mutta kannattaa varmaan aloittaa heti. Ajatus kuulostaa sen verran epäterveeltä, että se varmastikin kielletään pikaisesti.  Kuten luotettavissa suomalaisissa tutkimuksissa on todettu, mainostoimistot ovat  syypäitä kansalaisten humalahakuiseen alkoholikulttuuriin ja maksasairauksiin. Siis me suunnittelijat. Bussipysäkillä oli juliste, jossa kysyttiin joisinko vähemmän alkoholia, jos tätä mainosta ei olisi. Kovin paljon nykyistä vähemmän en voi juoda. En myöskään usko, että valtion sensuuri parantaa maailmaa tai kansanterveyttä tippaakaan. Jollakin perusteella kuluttajat itse valitsevat kulutustottumuksensa j...

Ennen puhuttiin kymmenyksistä, siis siihen aikaan kun veroa kantoi vain kirkko. Nyt niitä kantavat molemmat, vaikka kirkko kuuluu valtiolle. Valtio, jota tällä hetkellä edustaa uuden verolinjauksen tehnyt monivärinen hallitus, on sitä mieltä, että emme ansaitse kovin paljon ja meiltä sopii ottaa. Ja siitä, minkä ikäänkuin ansaitsemme, he ottavat karkeasti 50% isänmaalle. Omasta puolesta saamme maksaa korotettua arvonlisäveroa, jo ennestään kalliista erilaisilla e-tunnuksilla maustetusta ruoasta. Valtion eli isänmaan puoleen ei kannata kiintyä. Isänmaallisia meidän kuitenkin odotetaan olevan tässä alvisodassa. Prosenteista tuli mieleen isänmaallinen innovaatio, jonka päätin julkaista näin valtion vapaasti hyödynnettäväksi. Joten Altia, prego . Tämä on henkilökohtainen panokseni isieni maan hyväksi kun ymmärrän varsin hyvin, että kerätyt verokillingit eivät pitkälle riitä. Saako niillä edes joululahjapullot valtionyhtiöiden johdolle? Olen ideoinut 100% kotimaisen innovatiivisen uutuustu...

Olipa kerran joukko Helsingin kaupungin virkamiehiä, jotka päättivät yksissä tuumin lähteä välttämättömälle tutustumismatkalle Romaniaan. Kaupunkiin oli nimittäin ilmestynyt ikäviä kerjäläisiä, joista ei nyt millään tahdottu päästä eroon. Niinpä virkamiehet läksivät katsomaan mistä nämä kurjat tulivat ja miten heidät saisi pysymään kotiseuduillaan. Virkamiehet yllättyivät suuresti maan ystävällisistä asukkaista ja vieraanvaraisista tarjoiluista. Ohjelmaakin oli enemmän kuin olisi ehtinyt. Kaupungintalolla pöydät notkuivat merkillisiä juomia. Olisihan ollut epäkohteliasta leppoisia isäntiä kohtaan olla maistamatta kaikkea mitä oli tarjolla. Varmuuden vuoksi juotiin lasit tyhjiksi, etteivät luulisi, että juoma oli ulkomaalaisten mielestä pahaa. Anteliaasti ne täytettiin aina vain uudestaan ja uudestaan, vaikka virkamiehet olivat tulleet hankalan ja kiusallisen ongelman kanssa kylään. Isäntiä tämä ei näyttänyt vaivaavan. Hai noroc ja kippis , opittiin varmasti sanomaan, vaikka eihän se ...

Riemastuttavasti tällä viikolla kerrottiin, että kuusi kymmenestä suomalaisesta haluaisi rajoittaa alkoholimainontaa. Työryhmä pohtii nyt hartaasti. Varsinkin olutmainonta, sehän on kesällä ja helteellä todella vahingollista, sitä voisi vähän hillitä. Ainakaan joka päivä ei saisi mainostaa edes mökillä, eikä saisi nauttia yli kymmentä mainosta päivässä. Ja sitten ne makkarat, toinen viheliäinen mainosten laji. Sekin pitäisi kieltää, kas kun ei sitä osattu kysyä samalla. Jos sinappi kielletään, pitää kieltää myös ketsuppi. Ja onhan siihen syyllinen löydyttävä kun ei isä tänäkään kesänä saa sitä saunaa maalattua. Mainostoimisto, perkele. Jäljet johtavat aina samalle sylttytehtaalle. Tasaisin väliajoin joku herää vaatimaan mainontaan rajoitteita, ikäänkuin niitä ei Suomessa jo olisi tarpeeksi. Mainonta on oikeasti kesyä ja kilttiä meillä. Mutta silti sensuuri otetaan riemumielin vastaan, se olisi mainonnalle lottovoitto. Luovuus ei tutkitusti kuki täydellisessä vapaudessa vaan pienessä p...

Ensimmäisen kerran join itseni humalaan pikkuisesta Ouzo-pullosta, jonka toin itse Kreikasta 14-vuotiaana. Ei minulle tullut mieleen, että se olisi ollut luvatonta. Myöhemmin kyllä ymmärsin, että vanhemmilla ei olisi ollut kovin mukavaa jos laukkuni olisi tutkittu tullissa. Muistan oikein hyvin senkin, miten ostin pullon paikallisesta kulmakaupasta, eikä kukaan katsonut kahdesti. Oli se hieno hetki. Aloitin siis anisviinalla. Myöhemmin juotiin keskiolutta, joka oli silloin Lahden Sinistä. 16-vuotiaana pääsin jo sujuvasti baareihin. Kun joku saatiin hakemaan Alkosta, juotiin juhlallisesti lonkeroa tai Magyaria. Kun lukiossa tuli vihdoin vastaan täysi-ikäisyyden komea raja, alkoi rommikausi. Humalat ja juhlat muuttuivat villimmiksi, samoin juomat. Baltic-rommi Coca-Colalla oli lyömätön yhdistelmä niin kauan kuin sitä pystyi nielemään. Opiskeluaikana taas nieltiin mitä tahansa, halvimmista viineistä kotipolttoisiin tai jopa kiljuun. Ei niistä hyvä olo tullut, mutta jotenkin se kuului asia...

Tällainen pikku-uutinen tuli vastaan pari viikkoa sitten: “Pitsaansa tyytymätön asiakas raivostui perin pohjin keskiviikkoiltana Kouvolassa. Yli kolmikymppinen mies raastoi muun muassa taulutelevision pitserian seinältä ja viskeli lautasia ja kahvikuppeja seinään. Poliisipartio saapui Torikadulla toimivaan ravintolaan illalla ennen seitsemää. Miehen riehunta oli alkanut siitä, kun pitsa oli tuotu pöytään. Partio korjasi miehen talteen ja tarkasti tarjoillun pitsankin. Päällisin puolin eine näytti olevan kunnossa. Asiakas oli humalassa.” Uutisia pitää lukea ajatuksen kanssa, mikään ei aina ole ihan niin kuin sanotaan. Pitää nähdä myös mediakriittisesti sanojen taakse, miksi näin tapahtui, mistä tämä kertoo. Suuret totuudet maailmasta piiloutuvat pikkujuttujen kainaloon. Pienten tarinoiden takana on aina suuria tarinoita. Pikku-uutinen kertoo siis: 1. Lamasta. Paperitehtaalta lomautettu alkuasukas purki tunteitaan tukevassa humalatilassa. Kohteeksi osui miehen tielle sattunut pizzapaikka...