Aikamatkustajan blogi

Kävi älytön tuuri, että muutimme Irlannista juuri oikeaan aikaan, ennen kuin lama todella iski. Kuulemma siellä ei enää ole kivaa, sanoi juuri kylässä käynyt irlantilainen ystävä. Kaikki pelkäävät työpaikkojensa puolesta tai ovat jo kotona. Tai siis golfaamassa. Olisi voinut käydä niinkin, että olisimme ostaneet asunnon Irlannista ja ottaneet mahtavan lainan, sitäkin harkittiin. Nyt tilanne olisi se, että asunto olisi menettänyt puolet arvostaan, lainaa olisi jäljellä enemmän kuin olisi asunnon arvo, työpaikat olisivat luultavasti menneet, eikä asuntoa ostaisi kukaan. Onneksi asuimme vuokralla. Se olikin Irlannissa harvinaisen helppoa. Huonekalut ja kodinkoneet kuuluvat automaattisesti asuntoon. On pölynimuri, pesukone, vedenkeitin, mikro ja joskus astiatkin. Hyvällä tuurilla vuokraisäntä on hankkinut myös patjat, television ja astianpesukoneen, kuten meillä oli viimeisessä asunnossa. Jos imuri sattuu hajoamaan, yhdellä puhelinsoitolla saapuu uusi. Muuttaessa ei välttämättä tarvitse ot...

"Minä vihaan imurointia", ilmoitti irlantilaisen työpaikan siivooja yhtenä aamuna rehellisesti ja mitään salaamatta. Se myös näkyi. Vihattu imurointi tapahtui sukkelaan keskilattialla pyörähtäen, montaa minuuttia ei kulunut. Pöytien tai tuolien alle imuri ei koskaan päässyt, nurkista puhumattakaan. Pian hän teki jo iloisesti lähtöä. Pölyjä ei pyyhitty, eikä kukaan huomauttanut asiasta. Otin tavaksi pyyhkiä kosteuspyyhkeillä oman pöytäni joka toinen viikko. En koskaan saanut selville pitivätkö kollegat minua tärähtäneenä, mutta oletan niin. Toisena aamuna yllätin rakkaan siivoojamme toimistolta suihkuttelemasta ‘ilmaa raikastavaa’ sprayta. Tolun tuoksu olisi ilahduttanut kuusenhavusuihketta enemmän. Paloportaissa tuli tosin jouluisen kotoisa tunne, kun portaisiin kerääntyneeseen pölyyn oli aurautunut kulkureitti kuin vastasataneeseen lumeen ja havut tuoksuivat. Katosta roikkuvat mustat hämähäkinseitit keinahtelivat levollisesti laajoissa kaarissa, ilmastointilaitteen huminassa...