Aikamatkustajan blogi

Kaksi romanialaista poliisia seisoskeli torin laidalla. Ulkomaalainen turisti tuli kysymään jotain, mutta kumpikaan poliiseista ei ymmärtänyt sanaakaan. Turisti vaihtoi englannin ranskaan, mutta edelleen poliisit pyörittelivät päitään. Matkailija yritti vielä kahdella kielellä, mutta lopputulos oli yhtä laiha. Kun ulkomaalainen lopulta poistui paikalta, toinen poliiseista totesi vaikuttuneena toiselle: “Huomasitko Nelu miten montaa kieltä kaveri osasi?” Nelu kohautti olkapäitään. “Mitä sitten? Oliko siitä sille jotain hyötyä?” Vitsi voisi hyvin olla totta. Kun kaikkeen on tarjolla erilaisia laskureita, mietin onko kielten osaamisessakin mahdollisesti joku laskennallinen hyöty, jonka voi matemaattisesti todeta. Onko olemassa saturaatiopiste, jossa uuden kielen opettelu ei enää ole kannattavaa? Samaan tapaan kuin palkkatyössä progressiivinen verotus pitää huolen siitä, että jossain vaiheessa palkankorotuksesta ei enää ole mitään iloa. Ja myös siitä ettei palkkatyöllä pääse vaurastumaan, ...

Yleisen uskomuksen mukaan suomalaiset puhuvat erinomaista englantia. Näin uskovat nimenomaan suomalaiset itse. En vain oikein tiedä kuka puhuu. Olen tavannut nuoria suomalaisia, jotka eivät saa sanottua yhtään järkevää lausetta englanniksi. Suurin osa suomalaisista osaa kyllä neuvoa turistin lähimpään vessaan, siitä voimme iloita. Tavallisesti nekin, jotka osaavat auttavasti kommunikoida tällä maailmankielellä, jättävät artikkelit pois ja arpovat sokkona prepositioita sanojen väliin. Nämä ovat juuri niitä, joiden mielestä Suomessa puhutaan erinomaista englantia, koska he omasta mielestään tekevät niin. Ovathan he käyneet monta kertaa Lontoossa ja kerran New Yorkissakin. He eivät silti osaa sanoa please tai you’re welcome , vaikka kaikki maailman englanninkieliset lapset osaavat. “Hyvä kielitaito on sitä, että on sujuva, ymmärtää puheen vivahteita ja osaa käyttää idiomaattisia ilmaisuja, ääntää hyvin eikä joudu rajoittamaan sitä, mitä tahtoo sanoa”, määriteltiin syksyllä Hesarin jutus...