Aikamatkustajan blogi

Kun muutimme Romaniaan, myin muuttokuorman keventämiseksi tavaraa monella tonnilla. Jostain merkillisestä syystä muumimukit eivät menneet kaupaksi, vaikka torikauppa muuten kävi vauhdikkaasti. En ehkä halunnutkaan päästä niistä eroon. Ja miten paljon iloa kolme mukia ovatkaan tuoneet mukanaan vieraaseen maahan! Niistä juodaan kahvia joka aamu. Tutuista tavaroista, kolhituistakin mukeista, tulee turvallinen olo. Muistot kiinnittyvät niihin sitkeästi eivätkä irtoa pesukoneessakaan. Ei, kaikista tavaroista ei ole syytä eikä pidä koskaan luopua.   Mehän myös asumme eräänlaisessa muumilaaksossa, suojaavien kukkuloiden keskellä, yksinäisten vuorten kupeessa. Kaukana kuin muumit modernista maailmasta. Naapuruston kylpytakkiset hemulit keräilevät puutarhoihinsa eksoottisia kasveja ja huhuilevat aidan yli kissojaan. Jännittävintä on seurata millä viikolla haikarat päättävät tulla taas sähkötolppiensa nokkaan pesimään. Eli kauhean paljon ei tapahdu, hyvässä tai pahassa.   Ei myöskään ko...

Lapsilla oli vauhdikas mielikuvitusleikki menossa. 3-vuotias huusi “nyt iso tulee” . Sitten juostiin olohuoneen arkun taakse piiloon ja kyyristeltiin nurkassa ihan hiljaa. Kuuntelin sivusta saadakseni selville, mikä se iso on, mutta pahis ei ilmeisesti leikissä tarvinnut konkreettisempaa määrittelyä. Iso on iso ja pelottava. Eikö juuri kaikkein pelottavinta ole tuntematon, se jota ei osata määritellä, jota ei tunneta? Iso on arvaamaton, vieras ja iso. Kukapa isoa ei pelkäisi? Pelkääväthän aikuisetkin itänaapuria, se kun on niin iso . Yleensä suurin pelon aihe kotona on ollut hammaspeikko. Olen itse syypää. Keksin hammaspeikon avuksi, kun hampaidenpesu oli joka iltaista juoksentelua eikä tahtonut sujua. Hammaspeikon esittelyn jälkeen ongelmaa ei enää ollut. Tai ongelman ratkaisu synnytti uuden ongelman. Hammaspeikosta tuli nimittäin niin pelottava, että lapset eivät ole ihan varmoja siitä, pysyykö se loitolla vain hampaat pesemällä. Vaimo oli ottanut eteisen seinällä roikkuneen afr...