Aikamatkustajan blogi

Kun tapasimme kerroin tulevalle vaimolleni, että minulla on sitten velkaa. Ettei asia tule yllätyksenä. Sen verran, että makselen sitä lopun ikääni. Selitin kuitenkin, ettei kyse ole rahasta. Olen matkustanut eri puolilla maailmaa, usein köyhissä maissa. Paikalliset ovat vieneet autonsa lavalla pois autiomaasta, tarjonneet ruokaa tai yösijaa tai venekyytiä, tiputtaneet työkalunsa ja lähteneet opastamaan perille tai soitelleet sukulaisilleen ja selvittäneet miten sinne jonnekin pääsee. Olen kaikille niille ihmisille velkaa ja koska en tiedä keitä he olivat voin maksaa takaisin vain tekemällä samoin jollekin toiselle.  Enkä ole ollut koskaan todella pahassa pulassa. Ehkä hiukan väsynyt tai eksynyt tai kastunut sateessa. En ole paennut henkeni edestä, vaikka kerran kuulinkin läheltä laukauksia. En ole ollut vankilassa, en ole nähnyt sotaa eikä minua ole kidutettu kuin näyttämällä huonoja elokuvia yöbussissa. En tiedä mitä on olla pakolainen tai miltä se tuntuu. Omakohtaises...

Olen pitänyt yli kuukauden lomaa. Yleensähän lomaa pidetään ennen muuta töistä. Sen lisäksi otimme lomaa kotoa sekä kotimaasta lähtemällä koko kuukaudeksi ulkomaille. Pidin lomaa myös blogista. Sen jälkeen otin lomaa perheestä ja Romaniasta lähtemällä omille teilleni kiertelemään niitä paikkoja Balkanilla, joissa en ollut vielä käynyt. Jos olen tähänkin asti ollut sitä mieltä, että balkanilainen mentaliteetti sopii minulle erinomaisesti, olen siitä nyt entistäkin vakuuttuneempi. Loma kaikesta teki hyvää.  Matkalle läksin ilman seuraa siksi, että kaipasin omaa aikaa ja rauhaa kuljeskella. Joka paikassa, missä olen ollut tapasin kiehtovia ihmisiä ja kävin huikean mielenkiintoisia keskusteluja, niin kuin tahtoo käydä kun matkustaa yksin. Olen oppinut paljon uutta. Pidän makedonialaisten rauhallisesta tavasta katsella ympärilleen kiireettömästi ja istua kahviloissa. Makedoniassa on hassu olo – kuin olisi Turkissa ja Kreikassa yhtä aikaa. Toisella puolen katua on moskeija, to...