perjantai 27. maaliskuuta 2020

Sairaan kaunis valtio

Ensinnäkin haluan onnitella Uudenmaan valtiota itsenäisyysjulistuksen johdosta. Huomenna 28. maaliskuuta herran vuonna 2020 Uudenmaan kansa ottaa kohtalonsa omiin pehmeisiin käsiinsä, koska nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat itsenäistymään. Uusmaalaisten uljas ja ylpeä heimo tuntee syvästi, ettei se enää voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin vapaana itsenäisenä maana. Hurraa Nyland!
Elämme yhtä historiallisia aikoja kuin Suomen itsenäistyessä. Silloinkin kaoottinen maailmantilanne tarjosi pienelle kansalle mahdollisuuden määritellä oman tulevaisuutensa. Nyt niin käy vielä pienemmälle kansalle. Olemme eläneet Suomen vallan alla yli sata vuotta. On tullut aika lopettaa myös kauan jatkunut hallitsematon maahanmuutto. Muualta Suomesta on rynnitty vapaasti käsiäkään pesemättä uusmaalaisten tonteille ja toreille. Siksi laitammekin ihan ensiksi rajat kiinni. 
Kovan maahanmuuttopolitiikan hyvä puoli on se, ettei kukaan enää tule rajan yli luvatta. Huono puoli taas on se, ettei meilläkään ole mitään asiaa toiselle puolelle rajan takaiseen Karjalaan tai Lappiin jääneille kesämökeillemme. Ei ilman perusteltavaa syytä. Oletan, ettei “kalat odottavat pyytäjäänsä” tai “risusavotta jäi kesken kesällä” kelpaa hyväksi syyksi. Uskon kuitenkin, että kun poliittinen tilanne lopulta rauhoittuu voidaan myös rajamuodollisuuksia keventää, viimeistään silloin kun Suomen kanssa on solmittu diplomaattiset suhteet. Ehkä sitten lähetämme kovan linjan vihreät ministerimme neuvottelemaan viisumivapaudesta. 
Me uusmaalaiset emme ole vihamielistä väkeä, vaikka perustuslakiimme onkin kirjattu määräys, jonka mukaan ihmisten kuuluu pitää kahden metrin välimatkaa toisiinsa. Me vain viihdymme enimmäkseen kotona ja omissa oloissamme, olemme sellaisia hiukan eristäytyviä. Silti osaamme myös auttaa hädänalaisia. Jos tarpeen tulee, olemme varmasti valmiita ottamaan joitakin suomalaisia kiintiöpakolaisia, jopa Turusta. Jos vain valtiomme tuleva johto katsoo, ettei se vaaranna nuoren maamme turvallisuutta. 
“Jäykkinä ja pystypäin, kuin luoto meressä, ajan allokossa seisoo uusmaalainen kansa”, lauletaan kansallishymnissämme. Ja tottahan se on. Kieroja savolaisia emme halua olla eikä meistä häijyjä hämäläisiä tule. Olkaamme jäykkiä uusmaalaisia. Siksi laitamme myös jäykän Uudenmaan prikaatimme rajalle pitämään huolta siitä, etteivät maakuntien metkut ja murteet livahda metsien kautta meidän takapihoillemme. Valtio ilman omaa armeijaa ei ole uskottava valtio eikä valtion raja ilman betoniporsaita ja piikkilankaa ole mistään kotoisin. 
Valtion rajanvedosta on muuten käyty varsin pitkään jo keskustelua. Runsaasti kannatusta olisi saanut sekin vaihtoehto, jossa rajalinja vedetään kehäkolmosta pitkin, mutta niin pienen valtion uskottava puolustaminen muusuomalaisten hyökkäyksiltä olisi ollut vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Siksi oli hyvä päätös ottaa mukaan myös haja-asutusalueita. Sekä kesäisin niin ihanat (ja talvisin hyödyttömät) Hangon ja Porvoon kaupungit. Pääkaupungiksi valitsemme toivottavasti Kauniaisen. Se on valmiiksi siisti ja rauhallinen ja lepovuoro tekee hyvää Helsingillekin. 
Onnea vielä kerran kaikille Uudenmaan tuoreen valtion asukkaille. Niin ja jos haluatte hankkia Nylandian passin, on kansalaisuus tietysti ensin virallistettava testillä. Luotettavan ja nopean kansalaisuustestin saa tehtyä HUS-nimisessä virastossa Helsingissä ja tuloksen saaminen vie pari päivää. 

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Überhygge

Scifin ystävänä olen aina innokkaasti fantasioinut mitä tapahtuisi jos jokin kuvitteellisista maailmaa uhkaavista kauhuskenaarioista toteutuisi. Olen suunnitellut miten suojautuisin, suojelisin läheisiäni, taistelisin vihollisia vastaan. Olen miettinyt miltä pelko ja epätoivo tuntuisivat. Kaikista kirjoista ja elokuvista huolimatta en ole osannut valmistautua millään lailla. Minulla on koko ajan sellainen olo, että kun heräämme aamulla, kaikki on taas palautunut normaaliksi. Mutta eipä ole. Kuten nuorin lapseni sanoi: mä niin toivon, ettei mitään koronavirusta olisi tullut. 
Tuliko se sitten yllätyksenä? Ei. Pandemia pääsee iskemään kun ihmislajin immuniteetti on riittävä heikko. 1918 alkanut espanjantauti sairastutti kolmanneksen maapallon väestöstä sekä suuren määrän sikoja. Sen jälkeiset influenssat ovat kaikki tiettävästi olleet sukua mahtavalle espanjantaudille, mutta eivät kuitenkaan sama virus. Siihen meillä olisi jo jonkinlainen vastustuskyky olemassa. Ihmismuisti on lyhyt. Musta surmakin yllätti Euroopan 1300-luvulla, koska pitkään aikaan ei kulkutauteja oltu nähty. Siinä rytäkässä pääsi hengestään kymmeniä miljoonia eurooppalaisia, ehkä jopa puolet väestöstä.
Kun vuosiin ei ole tapahtunut mitään kamalaa, ei sitä osata odottaa. Aina vastoinkäymiset tulevat yhtä suurena yllätyksenä, vaikka jo eräässä kaksi tuhatta vuotta vanhassa kirjassa ilmestysten kohdalla mainittiin ihmiskuntaa seuraavina vitsauksina kuivuudet, heinäsirkat ja kulkutaudit. Ainakin niin kauan kuin emme osaa elää herran pelossa ja nuhteessa. Jämptisti niitä on saatu nauttia kaikkia jo tänä vuonna eri puolilla maailmaa, joten ei sekään väite ihan metsään mennyt. Heinäsirkat pörräävät itäisessä Afrikassa ja Australia jäähdytteli vielä metsäpalojaan kun tämä pandemia alkoi.
Selviämme tästäkin. Suurin osa meistä selviää ja niille maailma on hiukan erilainen kuin ennen. Sitten elämme sekä laman että pandemian jälkeistä aikaa. Siinä piilee mahdollisuus positiivisiin muutoksiin, ehkä ne ovat jopa välttämättömiä. Jos ihmisiltä kysytään, voitko luopua hampurilaisesta tai autosta, vastaus on aina että
Nyt meillä on hyvin konkreettinen ihmiskoe menossa. On ymmärretty että on pakko, kun oma henki on kyseessä. Matkailu loppui. Urheilu ja kaiken maailman kisojen puuhaaminen loppui. Autojen valmistaminen loppui. Shoppailu loppui. Saastuttaminen loppui. Hyggeillään nyt oikein tosissaan ja katsotaan mikä oikeasti on meaningfullia. Lisäksi saadaan välitöntä tutkimustietoa siitä miten ilmanlaatuun ja ehkä jopa ilmastonmuutokseen vaikuttaa se kun ihminen lopettaa kerrasta tekemästä maapallolle pahaa. Jossain jutussa oli arvioitu, että ihmisiä kuolee lopulta vähemmän koronan ansiosta kuin normaalisti kuolisi saasteisiin ja onnettomuuksiin. Ehkä me nyt ymmärrämme, että asioita voi muuttaa ja jostain voi luopua. Jos on pakko. Oppiiko ihminen jotain kriisissä? Ainakin on annettu mahdollisuus.
Yksityisestikin tämä on tilinteon paikka. Onko kaikki se mitä me olemme tehneet ihan oikeasti tarpeellista? Tekeekö tavaran omistaminen onnelliseksi? Ei se ainakaan tee meistä kuolemattomia. Torstaina liputettiin tasa-arvon päivää ihmiskunnalle poikkeuksellisen tasa-arvoisessa tilanteessa. Kukaan ei ole turvassa – eikä raha, asema tai kuuluisuus auta yhtään sen paremmin taudin välttämisessä kuin sen parantamisessakaan. Se pysäyttää toivottavasti mahdollisimman monen ajattelemaan ja pandemian jälkeen saamme hienoja, oivaltavia elokuvia ja kirjoja, jotka ovat täynnä suuria ajatuksia meille ja tuleville sukupolville. Jos vain selviämme traumatisoitumatta siitä, että joudumme istumaan viikkokausia sisällä pelaten Cluedoa omien jälkeläistemme kanssa.
Odotan innolla myös sitä, miten palaamme töihin tämän etätyöleirin jälkeen. Kukaan ei ole päässyt parturiin, manikyyriin tai hammaslääkäriin. Näytämme vähintäänkin Jolon panttivangeilta, jotka viettivät Filippiinien viidakossa 140 päivää. Emme ole ostaneet uusia vaatteita tai katsoneet peiliin kuukausiin. Emme osaa enää edes kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Me vain murahtelemme vihaisesti jos joku yrittää tulla alle metrin etäisyydelle tai koskea kannettavaan tietokoneeseemme.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Contagium vivum fluidum

Jos perheessä on lapsia, on onneksi pakko ajatella muutakin kuin maailmaa valloittavaa pandemiaa. Kahden viimeisimmän päivän aikana lastenkin elämä tosin on muuttunut. Kaikki harrastukset pysähtyivät kuin seinään. Turnaukset ja konsertit peruttiin, samoin matkat Pietariin ja Barcelonaan. Soittotunnit ja harjoitukset loppuivat ja kokoontumisia pyydettiin välttämään. Tämä näkyi naapurustossa ja puistoissa heti. Metsässä juoksi kahdeksan pientä poikaa leikkimässä. Siitä on aikaa kun vastaavaa on päässyt todistamaan, koska kaikki harrastavat koko ajan jotain. Nyt kenenkään ei tarvinnut pelätä treeneistä myöhästymistä.
Perjantaina oli kulunut 80 vuotta talvisodan päättymisestä. Jotenkin se tuntui osuvalta kun katselin tyhjiä hyllyjä ruokakaupassa. Oli helppo todeta mitä ihmiset ovat vessapaperin lisäksi hamstranneet koteihinsa: pastaa, nuudeleita, näkkäriä, kauraryynejä, saippuaa ja lihaa. En uskonut huhuja, ennen kuin näin itse. Ihan oikeasti. Pulaa elintarvikkeista ei ole ollut seitsemäänkymmeneen vuoteen. 
Tarve hamstrata johtuu kahdesta asiasta. Ensin on turvallisuuden tunteen järkkyminen. Iskee alitajuinen pelko siitä miten me selviydymme, jos maailma muuttuu. Syöminen ja jo ruoan ajatteleminen helpottaa stressiä. Niin eläimetkin tekevät hermostuessaan, tyydyttävät perustarpeita. Stressi nostaa elimistön kortisolitasoa. Toiseksi on kyse laumahysteriasta. Joku on kuullut joltain toiselta, että nyt kannattaa toimia näin. Iske
Sain somen kautta linkin videoon, jossa romanialainen tartuntatautien erikoislääkäri kertoi, miten epidemiaan pitäisi reagoida. Osa asioista oli kuultu jo, mutta osa poikkesi siitä, mitä Suomessa on sanottu. Kyllä, virus elää myös elottomilla pinnoilla usean päivän, mutta ilmassa vain pari tuntia. Paras ase virusta vastaan on natriumhypokloriitti eli kloori – ei tietenkään sisäisesti nautittavaksi. Mutta lääkärin mukaan veden juominen on tehokas keino välttää sairastumista, koska vesi huuhtoo viruksen nielusta vatsalaukkuun, jossa se ei selviydy vatsahappojen kanssa. Koronavirus tosin on nopea ja sairastuttaa äkkiä lisääntymällä nielussa, toisin kuin Sars, jonka piti päätyä ensin keuhkoihin asti.
Tohtorin ohjeet sairastumisen välttämiseksi olivat siis yksinkertaiset: pysy kotona ja juo paljon. Näin on siis toimittu toistaiseksi. Sen lisäksi meillä pestiin ikkunat ja katsottiin Totoroa, sekin tuntui voimaannuttavalta. Myös koulussa oli aiheesta keskusteltu, usein huolestuneiden oppilaiden aloitteesta. Yläasteen historian tunnilla keskustelun vihelsi poikki opettaja toteamalla verkkaisen lakonisesti, että historiassa näitä epidemioita on ollut ennenkin. Kuten vaikkapa musta surma ja espanjantauti.
Opettajan kommentti ei tainnut rauhoittaa kenenkään mieltä, mutta oikeassahan hän silti on. Tämäkin epidemia menee ohi. Vaikka seuraukset olisivatkin vakavia enkä vähättele toisten pelkoa, kaikilla kriiseillä on aina positiivisiakin vaikutuksia. Korona pakottaa jokaisen tekemään omia valintojaan elämässä. Talouden ja lentoliikenteen notkahdus tekee vain hyvää ilmastolle. Muuten niihin kipeisiin ilmastopäätöksiin eivät ihmiset ole pystyneet. Matkailusta suostutaan luopumaan vasta kun se uhkaa omaa henkeä. Pysyvä tapojen muuttaminen vaatii äärimmäisiä olosuhteita ja henkilökohtaisia seurauksia.
Olin ajatellut tehdä paluun aikamatkustajan kapseliini pitkän tauon jälkeen kertoakseni Irlanninmatkastamme. Palataan siihen myöhemmin. Todettakoon että matkustimme juuri oikeaan aikaan.

Blogiarkisto