Munaa on
Ei tarvitse olla psykologian maisteri havaitakseen, että meillä suomalaisilla on kompleksinen suhde omaan identiteettiin. Haluamme kovasti olla jotain, jotta muutkin huomaavat, että olemme nyt jotain, ikäänkuin emme vielä olisi mitään. Se, mitä me nyt olemme ei riitä meille, meidän pitäisi olla vielä enemmän. Identiteettimme on siis vajaa, emme tunne olevamme riittävästi jotain. Suomalaisuus ei ole valmis, sitä täytyy vielä kehittää. Huomaatteko, että käytän me-muotoa, liittääkseni itseni tiukasti tähän suomalaisten joukkoon, vaikka en siihen täysin koekaan kuuluvani. Suhteeni omaan suomalaisuuteeni on siis vielä kompleksisempi kuin suomalaisilla yleensä. Kyseessä on kuuluisa muna-kana-ongelma. Ehkä tyypillinen suomalainen on kuin munamies . Hän tietää, ettei ole vielä valmis, mutta ei tiedä mitä hänestä vielä tulee vai tuleeko mitään. Munamies on hiukan yksinkertainen ja naiivi, mutta sympaattinen ja vilpitön. Pitääkö munamiehen sitten kehittyä mihinkään? Tuskin. Kolmevuotiaskin ymmä...