Aikamatkustajan blogi

Kuulin joskus Intiassa tarinan, jossa syrjäisen maalaiskylän asukkailta oli kyselty, miten brittihallinnon poistuminen oli näkynyt heidän elämässään. Kyläläiset eivät tuntuneet ymmärtävän kysymystä. Kävi ilmi, etteivät he olleet koskaan kuulleet brittien tulosta Intiaan. Brittien hallinto kesti kuitenkin lähes sata vuotta. Ehkä se näkyi Delhissä, niille jotka siellä kävivät. Maalla eletään kuitenkin eri aikaa. Uudet keksinnöt saapuvat hitaasti perille, jos saapuvat lainkaan.   Myös kulttuuriero maaseudun ja kaupunkien välillä on iso, ehkä jopa isompi kuin eri maiden tai kansojen välillä. Me asumme maalla. Neljännesvuosisadan pääkaupungeissa bunkanneelle siinä on välillä nieleskelemistä, mutta kaikkeen tottuu, sanotaan. Ehkä muutos on helpompi tähän suuntaan. En ikävöi pääkonttoreita enkä metroaikataulua. Anonymiteetin menettämisen kääntöpuoli taas on se, että joka kulmassa tulee joku tuttu vastaan. Olen siis  downshiftannut onnistuneesti. Kuulostaapa kaupunkilaiselta.   ...

Jos haluaa varmuudella kokea kunnon kulttuurishokin, kannattaa matkustaa Intiaan . Shokki iskee takuulla heti lentokentältä lähtiessä. Kaikki hajut, lehmät, apinat, elefantit – se toimii. Kunnon tutinan voi kokea tosin vain kerran. Muistan hyvin, miten Intiaan saapunut tuttu tyttö istui ensimmäisen illan sängyn laidalla polvet suussa ja tärisi pelosta. Intia tekee muutenkin lähtemättömän vaikutuksen ja on vaikea jälkeenpäin tunnistaa, mitä mieltä Intiasta oikein on. Se on vain niin perin omituinen maa, meille eurooppalaisille ainakin. Miltähän intialaisista tuntuu tulla tänne? Ainakin se voi tuntua kotoisalta, että täällä kaikki harrastavat nykyään joogaa. Viimeisin muoti taitaa olla saunajooga. Saunajooga on (harrastajien mukaan) lempeä laji, joka vilkastuttaa aineenvaihduntaa, vähentää stressiä ja auttaa nukkumaan paremmin. Harjoitus kestää noin puoli tuntia. Jos samalla saa peseytyä, se kyllä muistuttaa epäilyttävän paljon saunomista. Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että milj...

Koska Nalle Puh pitää erityisen paljon hunajasta ja koska blogeissa on tapana tehdä tunnustuksia, ajattelin kirjoittaa listan asioista, joista pidän aivan erityisesti. En kuitenkaan halua, että listasta tulee tylsä tai liian pitkä. Kuten Nalle Puh on sanonut: monia asioita kannattaa kokeilla ja tutkia, vaikka niistä ei oppisikaan yhtään mitään. 1. Bussiterminaaleista Paikoilla, joista matkat alkavat, on suuri merkitys. Joskus lähtöpiste jää mieleen paremmin kuin määränpää. Aika usein käy myös niin, että itse matka on kiinnostavampi kuin se mihin on matkalla. Pidän nuhjuisista bussiterminaaleista, koska odottaessa saa rauhassa tarkkailla ihmisiä. Ne ovat aliarvostettuja nähtävyyksiä, koska niitä ei pidetä lainkaan matkakohteina. 2. Apinoista kirjallisuudessa Aivan erityisesti olen innostunut seuraavista teoksista: Alaston apina (Desmond Morris), Nainen ja apina (Peter Hoeg) sekä Suuret apinat (Will Self). Tunnistan apinan itsessäni ja pohdin usein mistä me tulemme. Kädet ovat ...

Vietin talvea Intiassa vuosia sitten. Olin etsimässä kukkotappelua kyläfestivaaleilla jossakin maaseudulla kun minua lähestyi kohtelias paikallinen mies. Hän esittäytyi, kysyi mistä olen kotoisin ja meni suoraan asiaan. Eräs tyttö haluaisi puhua kanssani. Nyt heti. Katsoin miestä päästä varpaisiin. Hän oli siististi pukeutunut, ystävällinen ja hyvin kohtelias. “Sopiihan se, tottakai”, vastasin hämmentyneenä. “Please, sir.” Mies viittasi seuraamaan ja pujotteli väkijoukon läpi ripeäjalkaisen palvelijan askelin. Tiesin olevani menossa elämäni erikoisimmille treffeille, mutta en silti osannut arvata mikä minua odotti. Kaunis tyttö istui suoraselkäisen ylevänä suuren juhlateltan Vip-katsomossa, toisen penkkirivin keskellä ja hymyili minulle säteilevästi kuin prinsessa. Teltta oli täynnä kuin helluntaiseuroissa. Pujottelin tytön viereen istumaan, palvelija oli jo kadonnut johonkin. Kättelin kun järjestetty tapaaminen vaikutti jotenkin niin viralliselta ja kysyin istuuduttuani tytöltä minkä ...

Matkailu avartaa, kuten sanotaan – ainakin kukkaroa. Mikään ei varmemmin pilaa tunnelmaa kuin matka lentokentältä hotelliin taksihuijarin kyydissä. He osaavat ammattinsa ja iskevät juuri silloin kun sitä vähiten kaipaisi – kun on pimeää, väsyttää ja on ensimmäistä kertaa vieraassa kaupungissa. Bukarestissa yksityiset taksit ovat kaikki huijareita. Viritetyt mittarit raksuttavat vinhaa vauhtia ja pahaa-aavistamaton turisti saattaa puolen tunnin ajolla köyhtyä satoja euroja. Siskoni ei koskaan suostunut kertomaan paljonko hän taksimatkasta maksoi, ettei minulle olisi tullut paha mieli. Kyllä se taisi kirpaista. Romaniassa kaikki taksit ovat nykyään keltaisia, New Yorkin tyyliin. Siihen hyvät puolet sitten loppuvatkin. Taksihuijarit lokaavat Bukarestin mainetta matkailukaupunkina niin kuin Prahassakin on käynyt. Onneksi on myös hyviä takseja, ne pitäisi vain erottaa pahiksista. Autossa täytyy lukea firman nimi isolla, puhelinnumero ja ikkunassa kilometritaksa. Mittari laskuttaa jämptisti ...