Aikamatkustajan blogi

Itäsuomalaisen maakuntakeskuksen ratkaisu laman kuristamaan talouteen, työttömyyteen ja apatiaan on yksinkertainen: rakennetaan pyramidi . Alkuvuoden hulluin uutinen ei ole teekkarijäynä, vaikka se äkkiseltään kuulostaa siltä. Kyseessä ei ole myöskään ruoka- tai väestöpyramidi, vaan ihan perinteinen kivinen malli. Kiviä kuulemma on valmiina. Pyramidihan on turistihoukuttimena vertaansa vailla: Egyptissä , jossa siis on jo joitakin vanhempia samantyyppisiä rakennelmia, käy vuodessa yli 3 miljoonaa turistia. Jos se toimii Pohjois-Afrikassa, sen täytyy toimia myös Etelä-Karjalassa. Mutta kaikki riippuu jumalista. Idea on vasta idea. Lappeenranta saanee pyramidinsa, vain jos jumalat ovat hankkeelle suosiollisia. Kaupunginhallituksen ylipappien ja muiden hanketta ajavien muumioiden täytyy nyt barbaarisessa kaksoislihapiirakkain maassa alkaa pikimmiten lepytellä ja lahjoa paikallisia ylijumalia tien siloittamiseksi epäluulojen alta. Tunnetuimpia näistä polyteistisisen palvonnan kohteista ova

Aion elää pitkän elämän, mutta siinä vasta pulma. Tiedemiesten mukaan kala, viini, suklaa ja oliiviöljy ovat avuksi tavoitteeseen pääsemisessä. Takeita ei silti ole. Pitkän iän salaisuudesta on kuitenkin onneksi uutta tietoa – tarvitsemme  telomeerejä . Telomeerihän liittyy soluihin, eikä nyt puhuta opiskelijasoluista, eikä kenenkään telomisesta. Kun solut jakautuvat, telomeerit lyhenevät ja se vaikuttaa kuulemma elämää lyhentävästi. Telomeerien lyheneminen aiheuttaa syöpää sekä sydän- ja verisuonitauteja. Yritän siis pitää hyvää huolta telomeereistani. Pysykää pitkinä, missä ikinä olettekin! Toinen suuri mysteeri, lyhyen iän salaisuus, on saanut nyt julkisuudessa kasvot. Tony Halme sopii esikuvaksi kaikille niille, joiden mielestä virsi on lyhyestä kaunis. Tähän pyrkiessä kannattaa harrastaa ainakin nyrkkeilyä tai showpainia, käyttää amfetamiinia, kokaiinia, alkoholia ja anabolisia ja heilua äärioikeistolaisen nationalistipuolueen porukoissa. Kansanedustajan tai kaupunginvaltuutetun

Yleisen uskomuksen mukaan suomalaiset puhuvat erinomaista englantia. Näin uskovat nimenomaan suomalaiset itse. En vain oikein tiedä kuka puhuu. Olen tavannut nuoria suomalaisia, jotka eivät saa sanottua yhtään järkevää lausetta englanniksi. Suurin osa suomalaisista osaa kyllä neuvoa turistin lähimpään vessaan, siitä voimme iloita. Tavallisesti nekin, jotka osaavat auttavasti kommunikoida tällä maailmankielellä, jättävät artikkelit pois ja arpovat sokkona prepositioita sanojen väliin. Nämä ovat juuri niitä, joiden mielestä Suomessa puhutaan erinomaista englantia, koska he omasta mielestään tekevät niin. Ovathan he käyneet monta kertaa Lontoossa ja kerran New Yorkissakin. He eivät silti osaa sanoa please tai you’re welcome , vaikka kaikki maailman englanninkieliset lapset osaavat. “Hyvä kielitaito on sitä, että on sujuva, ymmärtää puheen vivahteita ja osaa käyttää idiomaattisia ilmaisuja, ääntää hyvin eikä joudu rajoittamaan sitä, mitä tahtoo sanoa”, määriteltiin syksyllä Hesarin jutus

Irlannissa riittää yksi. Romaniassa annetaan aina kaksi, kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa. Ranskalaiset ja venäläiset haluavat kolme kertaa. Kreikkalaiset tytöt väittivät joskus kauan sitten, että neljä on ainoa oikea luku. En väittänyt vastaan, koska pidän poskisuudelmista. Se on kaikkein kohteliain ja miellyttävin tapa tervehtiä toista ihmistä. Suomessa olen törmännyt poskisuudelmiin vain ortodoksien keskuudessa ja tullut siihen päätelmään, että tapa on kulkeutunut meille venäläisten mukana, koska täälläkin suositaan kolmea.  Kun suomalainen ei koskaan halua tehdä mitään väärin, suurin huoli on tietysti, että poskisuudelma menee väärin. Virheiden pelossa suomalainen pakenee kuoreensa ja äärimmäisessä tapauksessa päättää olla sekä puhumatta että pussaamatta, mikä on sääli. Suomalainen versio poskisuudelmasta ei ole epämuodollisen rento ja toverillisen olutmainen kuten irlantilainen. Se ei missään tapauksessa ole ranskalaisen sofistikoitunut ja hygieenisen kuivakka tai hilli

Tein kansalaisuustestin . Siis sellaisen leikkimielisen Hesarin keksimän suomalaisuustuntemuksen testin ja kiusallinen tulos oli, että en saisi Suomen kansalaisuutta. Tulos jäi tosin vain niukasti alle karsintarajan. Kysymykset olivat melko huumorintajuttomia ja vaativat tuntemusta lakipykälistä, kansallislaulun sanoista ja jouluperinteistä. Testi oli varmaankin lehden oma näkemys kansalaisuusvaatimuksista tai sitten se oli tarkoituksella tehty hankalaksi myös suomalaisille. Vähintään pitäisi olla mainittu lähdeteos tai relevantti opintomateriaali, josta voi luntata tentissä. Muuten näkemys suomalaisuudesta ja asioiden merkityksellisyydestä on hyvin henkilökohtainen ja siitä on liian helppo olla eri mieltä. EU-tuomioistuin hukkuisi valituksiin, jos kyseinen testi oikeasti toteutettaisiin. Reputettuani kotimaassa kokeilin onneani brittiläisyydessä . Sain neljästätoista kysymyksestä vain viisi oikein. Tämäkin testi oli lehden keksimä ja fiktiivinen, mutta huomattavasti hauskempi ja lähde

Suomi on maa, jossa kuka tahansa voi ampua kenet tahansa missä tahansa ilman, että sitä voi estää. Suomi on maa, jossa poliisi ei osaa tehdä mitään vaikka ihmisten henkeä uhattaisiin. Suomi on maa, jossa rikollisia suojellaan enemmän kuin heidän uhrejaan. Suomi on maa, jossa kolmas massamurha kahden vuoden sisällä ei aiheuta valtakunnallista hätätilaa tai kriisikeskustelua. Suomi on maa, jossa pääministeri kysyy, vaikka kaikki odottavat vastauksia. Suomi on maa, jossa ongelmista vaietaan, jotta niitä ei tarvitsisi ratkaista. Presidentti näytti meille esimerkkiä uudenvuoden puheessaan. Hänhän oli jo pahoitellut tapahtunutta.  Suomessa kuka tahansa voi omistaa aseen. Mielenterveysongelmista kärsiville harrastajille lupa annetaan poliisilaitokselta, ammattirikolliset joutuvat hankkimaan mutkansa nurkan takana. Mitä enemmän laillisia aseita on olemassa, sitä enemmän niitä joutuu vääriin käsiin. Mitä enemmän mielenterveysongelmia jää hoitamatta, sitä suurempi riski on, että seuraa lisää mu