Aikamatkustajan blogi

Olen tehnyt töitä pääosin luovilla aloilla, mutta oman havainnon mukaan luovuus on kriisissä muuallakin – se on itse asiassa lähes kokonaan kadonnut. Mitä enemmän luovuudesta on puhuttu, sitä vähemmän se näkyy ympäristössä. Sitä on laimennettu niin paljon, että boolissa on enää pelkkää limonadia. Intuition on korvannut optimointi, päätökset tehdään komissioissa datan pohjalta, johon perustuvat faktat ohjaavat kohti keskimääräistä, tasalaatuista ja turvallista. Tämän oli tarkoitus olla systemaattista ja älykästä, mutta lopputuloksena on hajutonta ja mautonta huttua, mikä ei puhuttele ketään. Kun haetaan riskitöntä vaihtoehtoa, seurauksena on luovuuden vastakohta. Luovuus nimenomaan etsii vaaraa, kyseenalaistaa normeja, rikkoo sääntöjä, ärsyttää ja kokeilee. Algoritmien ehdoilla tapahtuva ajattelu toimii kaikkea tätä vastaan. Siksi “luovan” työn hedelmät ovat nykyään enimmäkseen tylsiä ja tasapaksuja: musiikki, elokuvat, mainonta.  Oikean luovuuden alle ei tarvita kylttiä, jossa kerr...

Omat lapset ovat siinä iässä, jossa on pian valittava mitä aikoo elämässä tehdä. Ainakin pitäisi päättää joku suunta, mihin on menossa. Harva kuitenkaan tietää 18-vuotiaana mitä haluaa, minkälainen ihminen edes itse on, mihin on ehkä lahjoja tai mitä aikoo mahdollisesti tehdä työkseen seuraavat 40 vuotta. Itse en ainakaan tiennyt. Kotoa oli kuitenkin lähdettävä. Niinpä päädyin opiskelemaan graafikoksi, koska äiti ehdotti sitä ja koulukin oli lähellä. Se oli sattumalta ala, jolle hän itse olisi myös halunnut, mutta päätyikin pankkiin, tosin kokeiltuaan ensin sekä toimittajan että opettajan hommia.   Nyt tiedän, mitä olisin voinut itse valita. Kun muut kiipeilivät puissa, pelasivat jalkapalloa tai tietokonepelejä, minä istuin kotona piirtämässä. Teräväkärkisellä lyijykynällä syntyi uusia automalleja, edestä, takaa ja sivuilta. Opettelin perspektiiviä ja varjostuksia ja ihailin italialaisia mestareita – Bertonea ja Giugiaroa kun muut fanittivat Maradonaa. Millimetripaperille syntyi sa...

“Vaikka maailma muuttuisi monimutkaisemmaksi, moraaliset kysymykset ovat ja pysyvät yksinkertaisina” , sanoi käsikirjoittaja Timo Varpio viime vuonna. Teoriassa kaikki kannattavat pehmeitä arvoja, mutta käytännössä sitä ei huomaa. Kehityssuunta on ollut näkyvissä jo kymmenen vuotta, mutta arvomaailman kovenemisesta ei ole ollut sopivaa huolestua. Finnairin säästötalkoissa tai AKT:n johdon suhmuroinneissa ei ole mitään poikkeuksellisen moraalitonta tai törkeää, ja juuri siksi kohu onkin yllättänyt johtajat – tämähän on ollut jo normaali käytäntö. Mikä siinä nyt yhtäkkiä on väärin? Ehkä nyt lopulta on herätty ymmärtämään ongelman mittakaava. Moraali ei ole vain löystynyt, kyllä se on kadonnut kokonaan yritysmaailmasta. Se näkyy niin isoissa kuin pienissä firmoissa. Yritysmaailman korruptio, rappio on syvä. Laman, uhkaavan laman tai muun globaalin kriisin varjolla työantajat ovat antaneet itselleen oikeuden kohdella työntekijöitä maaorjina. Yleinen ilmapiiri sallii sen, onhan ka...