Aikamatkustajan blogi

Pellon laidasta lähtee mutkitteleva polku, jonka päässä avatutuu huikean kaunis, vanhojen lehtipuiden ympäröimä metsäaukio. Ruoka tuoksuu, ruskeaessuiset kokit kantavat höyryäviä ruoka-annoksia, tunnelmalliset lamppunauhat koristavat kojuja puiden varjossa. Nurmikolla astelee tyytyväisen ja hyväntuulisen oloisia pariskuntia ja lapsiperheitä. Kaikki ovat pukeutuneet hyvin, itse asiassa mikään paikassa ei muistuta vähääkään siitä, että olisin Romaniassa. Tämä onkin tryffelifestivaali ja tunnelma on hienostunut kuin eteläranskalaisilla viinimessuilla tai englantilaisissa laukkakilpailuissa. Ymmärrän nyt, ettei kyse ole vain tryffeleistä (tuber). Tänne tullaan ensisijaisesti näyttäytymään merkkivaatteissa samaan tuloluokkaan kuuluvien hyväntuoksuisten ihmisten parissa ja ottamaan selfieitä. Ympärillä vilahtelee vaaleanpunaisia paitoja ja valkoisia tennareita, sekä cowboy-bootseja ja botoxia. Lavalla brittitoimittaja Charley Ottley mainostaa sarjaansa Flavours of Romania . Tämä ei olekaan...

Tunisian maanpakoon ajettu presidentti Zine El Abidine Ben Ali toimi lähes viisi vuotta erittäin tärkeässä virassa: autoni taustapeilin koristeena. Ei toimi enää. Siirsin totisen herra Alin punaisine hapsuineen rauhalliseen hanskalokeroon piiloon samaan aikaan kun presidentti pakeni Tunisiasta. Matkamuistona tuotu diktaattorin kuva oli auton yksinvaltiaana hauska vitsi – aikansa, mutta hauskuus lienee ohi. Tiesin tietysti ennen alkaneita mellakoitakin, ettei asevoimien tuella paikkansa ottanut Ben Ali ole ollut mikään demokratian mallioppilas kahdenkymmenenkolmen vallan vuotensa aikana. Yksi aikakausi on nyt päättynyt. Autoon on keksittävä koristeeksi jotakin muuta. Vuosi 2011 on ainakin alkanut vauhdikkaasti. Tammikuu on vasta puolivälissä ja yksi vallankumous on jo tehty. Luonnonmullistuksiakaan ei ole puuttunut; on ollut maanvyöryjä Brasiliassa, tulvia Australiassa ja lumimyrskyjä Englannissa ja sääennustusten ja sammakkomiesten mukaan tätä on tulossa lisää. Numerologiassakin...