Aikamatkustajan blogi

Brendan Pidgeonin autokorjaamo on eteläisessä Dublinissa, Frankfort Avenuen ja Maxwell Roadin risteyksestä lähtevän pikkukujan varrella. Korjaamolla ei ole kylttiä, eikä nettisivuja. Mikään ei opasta perille, eikä vihjaa pikkupajan olemassaolosta ellei satu kurkistamaan sisään, mutta sielläpä se on. Oikein hyvä pieni autokorjaamo, jos sattuu tarvitsemaan apua. Brendan Pidgeon pelasti minut kerran pulasta, kun auto ei suostunut starttaamaan. Hänellä oli kyllä kiire ja kalenteri täynnä ja hän on erikoistunut kalliisiin urheiluautoihin, mutta auttoi silti mielellään. Ihmettelin sitten, miten asiakkaat oikein löytävät korjaamolle, kun ei ole edes plakaattia seinässä. “Word of mouth, word of mouth” , naureskeli herra Pidgeon. Word of mouth tarkoittaa suomeksi suosittelua ja on markkinoinnin kuuma trendi juuri nyt. Irlannissa se tarkoittaa myös sitä, että ihmiset puhuvat lehtikioskilla tai kampaajalla niitä näitä ja tulevat samalla kehuneeksi pekästä kehumisen ilosta hyvää palvelua jossaki...

Kolme asiakaspalvelukokemusta on jäänyt mieleen viikon sisällä. Kävin yksityisellä lääkäriasemalla pyytämässä kuittia sen tilalle, jonka olin hukannut. Tuimailmeinen täti ilmoitti, että se maksaa kymmenen euroa ja kestää jonkin aikaa. Kuinka kauan paperiarkin tulostaminen voi kestää? Kysyin vielä miksi se mahtaa maksaa erikseen. “Koska se on sinulle jo kerran täältä annettu”, kuului yrmeä vastaus. Selvä, anteeksi että häiritsen työaikana. Odoteltuani vartin, kysyin voisiko kuitin kenties lähettää minulle kotiin. Siitä ei sentään laskutettu enää lisää. Helsinkiläiseen kahvilaan tuli japanilaisen näköinen turisti, joka katseli tiskillä lounaslistaa uteliaan hyväntuulisesti. Lopulta hän onnistui saamaan katsekontaktin tiskin takana olevaan tyttöön ja kysyi hymyillen: “You have soup?” Tyttö pyöritti päätään ja katsoi kulmiaan kohottaen toista tyttöä joka järjesteli taustalla astioita. Kumpikaan ei sanonut mitään. Turisti seisoi hetken hölmönä hiljaisuuden vallitessa ja poistui sitten kadul...