Aikamatkustajan blogi

Pysäköin auton sattumalta vanhan synagogan viereen ja tapasin Israelista tulleita turisteja. Neuvoin heidät kirjastoon kysymään avainta, he pääsivätkin kurkistamaan pyhäkköön ja olivat tyytyväisiä. Itse en ole käynyt sisällä, ovi on aina lukossa. Museota tai opastusta ei ole. Tapasin toisena päivänä myös vanhemman herran, joka sanoi olevansa paikkakuntamme ainoa juutalainen. Hänkin oli kysellyt kaupungilta synagogan kohtalosta. Miksei sitä remontoida museoksi tai edes pidetä auki vieraita varten? Hän oli tarjoutunut rahoittamaan hanketta, mutta vastaukset olivat vältteleviä. Herra tulkitsi tilanteen niin, että juutalaisia pelätään edelleen. Historia on monimutkainen.   Vuonna 1941 Romania oli Saksan liittolainen toisessa maailmansodassa kuten Suomikin. Sillä oli hintansa. Lokakuun 10. päivän yönä pikkukaupunkimme juutalaiset herätettiin rummuttamalla ja he saivat kaksi tuntia aikaa pakata tavaransa ja saapua juna-asemalle. 2945 ihmistä jätti kotinsa, kotiavaimensa ja henkilöpaperin...

Näyttelijä Aku Hirviniemi tunnustaa ilahduttavasti haastattelussa harrastavansa tissibaareja ja kannabista. Kuulostaa hauskalta. Yhteisöllinen itsensä toteuttaminen vapaa-aikana on arvokas asia, näin Akukin on varmasti ajatellut. Harrastuksella voi tietysti myös kertoa jotain itsestään. Muistan lukeneeni eräästä mainonnansuunnittelijasta, joka ilmoitti harrastavansa jotain sataa asiaa . Se kuulosti hirveän tärkeältä ja herätti heti sata kysymystä . Ensinnäkin miksi harrastuksia on niin monta ja miksi niitä pitää laskea? Olen pidemmän aikaa hämmästellyt miten päättömiä asioita ihmiset omassa tuttavapiirissäni tekevät. Toisten harrastuksia on vaikea muutenkin ymmärtää. On selvinnyt, että yksi kerää autojen rekkareita. Toinen harrastaa viinejä ja vinyylejä, eikä ole kyse todellakaan siitä, että juo kolme pulloa Gato Negroa joka lauantai. Yksi korjaa loputtomiin vanhaa autoa. On muutamia, jotka viljelevät kasveja netissä ja monta jotka kalastavat, joogaavat tai tekevät sudokuja....