Aikamatkustajan blogi

Olen allerginen. Ongelma ei ole niinkään allergia itse vaan se, etten tiedä mille olen allerginen. Samanlaisia oireita on ilmennyt useamman kerran. Ensimmäisen kerran luulin, jonkun polttavan tupakkaa sisällä kun nenässä tuntui tukehduttava savun haju. Toisella kerralla tunnistin tutun oireen ja aloin epäillä jonkinlaista ärsytystä hengitysteissä, koska kukaan ei edelleenkään polttanut. Nenä oli tukkoinen ja hajuaisti jotenkin turtunut. Oireet kestivät pari päivää.  Sitten ajattelin, että sen täytyy liittyä johonkin ruokaan.  Ensimmäisellä kerralla olin syönyt pizzan, jossa oli listan mukaan kananmunaa, tonnikalaa ja parsaa. Toisella kertaa olin syönyt mustajuurikeittoa. Mustajuuri kuulosti sopivan epäilyttävältä syylliseltä. Olisiko pizzassa käytetty parsan sijaan mustajuurta. Haa! Menin ravintolaan kysymään, mutta tarjoilija vakuutti keittiössä olevan vain italialaisia, jotka eivät taatusti tiedä mikä on mustajuuri. Seuraavan kerran oireita tuli texmex-piirakas...

Avasin murukahvipurkin ja koin uuden elämyksen. Avaamista varten oli entisen rikottavan folion sijaan kehitetty vetoläppä, johon tarttumalla kansi aukeaa siististi ja kokonaisena. Olin pettynyt. Yksi vetäisy ja purkki oli auki. Liian helppoa. Ennen kannen sai rikkoa lusikalla, katsoa miten se repeää joka kerta eri tavalla. Piti nyppiä folionpalaset reunoista ja joskus kaikki eivät edes irronneet. Siinä oli sekä jännitystä että haastetta, mutta ei liikaa vaikeusastetta turhauttaakseen. Tietenkin pitäisi arvostaa suunniteltua elinympäristöä ja suunnittelijoiden arkisten asioiden helpottamiseksi tekemää työtä. Minäkin olen suunnitellut pakkauksia. Tämähän on kuin kusisi omiin muroihinsa. Mutta kun en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että arkisten askareiden kuuluu olla aina vain helpompia. Sitä paitsi suunnittelu ei johda siihen, että tekisimme mitään nopeammin. Ihminen ei edes pyri siihen, koska evoluutio ei ehdi tulla perässä. Me kaipaamme yksinkertaisia pikkuaskareita, puuhastelu...

Olipa kerran maa, jossa yhteiskuntajärjestelmän muuttuessa ideologia syrjäytti uskonnon, tai niin ainakin yritettiin tehdä. Koulujen seinälle lyötiin suuren johtajan kuva ja koulukirjat kirjoitettiin uusiksi, totuudenmukaisemmin. Uskonnon harjoittaminen ja symbolit kiellettiin. Kirkollisten pyhien tilalle keksittiin uusia uljaita juhlia kuten nuorison päivä tai sosialismin päivä. Juhlissa laulettiin kansallishymniä. Tietenkään ihmiset eivät lopettaneet kirkossa käymistä, mutta se tehtiin kaikessa hiljaisuudessa. Ideologian mukaan valta kuului kansalle, mutta asioista päätti silti pienilukuinen eliitti. Sanottiin, että kaikki on tehty kansan parhaaksi, mutta kukaan ei näyttänyt erityisen onnelliselta. Kansalaiset kuitenkin hyväksyivät sen mitä johtajilta tippui, koska muustakaan ei oikein tiedetty – toivottiin vain, että lupaukset paremmasta joskus pitäisivät paikkansa. Kuri ja valvontakin olivat kovia. Kysyttäessä vastattiin niin kuin oli neuvottu, koska vain sillä tavalla jär...

No, nyt on piru irti. Dublinilaisesta kirkosta on varastettu kylmäsydämisesti pääkaupungin suojeluspyhimyksen, 1180 kuolleen arkkipiispa Lawrence O’Toolen sydän. Siis oikea sydän eli katoliseen tyyliin näytteillä ollut muumioitunut pyhäinjäännös, joka on pysynyt käsittääkseni sijoillaan jo 700 vuotta. Katedraali on vielä vanhempi, joten kyse on ennenkuulumattomasta pyhäinhäväistyksestä. Ehkä Irlannissa menee jo niin huonosti, ettei mikään enää ole pyhää. Kyseisen katedraalin vieressä oli tosin ainakin ennen asunnottomien narkomaanien yömaja. Kävin läheisen vuokratalokorttelin purkutyömaalla, betonimurskan keskellä ottamassa apokalyptisia valokuvia ja huomasin, että joku asui edelleen graffitien peittämässä ja puoliksi kaadetussa kerrostalossa. Joten alue ei ole ollut asuinkelvottomine elementtihelvetteineen niitä aivan idyllisimpiä ja seesteisimpiä. Naapurissa on tosin myös turisteja imuroiva Guinnesin panimomuseo. Ilmaan jää oluen tuoksun lisäksi mysteeri: mikseivät samassa k...

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa? Kun pikku-uutisessa kerrotaan autoilijan ajaneen 14-vuotiaan pojan päälle, joukko innokkaita nettikommentaattoreita alkaa väitellä siitä oliko syynä tiehen tehty koroke, pimeys, kaupungin liikennesuunnittelu vai jalankulkijoiden piittaamattomuus. Tiedän omastakin kokemuksesta, että autoja kuuluu Suomessa väistää vaikka olisi suojatiellä ja etteivät pääkaupunkilaiset usko liikennesääntöihin, mutta en sentään osannut kuvitella, että olisi olemassa niitäkin, jotka eivät usko jalankulkijoihin. Joukossamme on siis autoilijoita, jotka eivät usko toisten ihmisten olemassaoloon. Ongelmia on havaittu muuallakin maassa. Suomalaiset eivät mielellään juttele toisten suomalaisten kanssa kun ollaan ulkomailla. Tähän johtopäätökseen oli tullut Josi Tikkanen Keskisuomalaisen kolumnissaan ja päättänyt karvaiden kokemusten jälkeen olla vastedes ihan hiljaa suomalaisia kohdatesssaan. Olen huomannut saman. Suomalaiset säikkyvät toisiaan kuin joku olisi paljastanut h...

Isä Mitro on suosittu. Tähän on ainakin kolme syytä. Yksi on sympaattinen ja yltiöpositiivinen persoonallisuus. Toinen on sanavalmius ja halu esiintyä julkisuudessa. Kolmas syy on erikoisempi. Isä Mitro päätti asettua ehdolle europarlamenttivaaleissa, eikä kirkon johto sulattanut sitä, että pappi esiintyi papin kaavussa eli kirkollisessa työasussaan. Eikä ilmeisesti sitäkään, että pappi on kiinnostunut politiikasta ja on liian kunnianhimoinen. Tahtomattaan ortodoksisen kirkon johto on tehnyt yhdestä papista erittäin suositun ja antanut kirkostaan samalla jääräpäisen ja vanhanaikaisen kuvan. Kun päättää hakea uutta työpaikkaa, joutuu helposti viileisiin väleihin nykyisen eli usein tulevan ex-työnantajan kanssa. Sille ei juurikaan voi mitään. Ortodoksinen kirkko uhkaa nyt erottaa isä Mitron virastaan. Kaavun käyttö vaalikampanjassa kiellettiin jo ankarasti. Ehkä kirkko olisi voinut sen sijaan hyötyä siitä, että saa oman agenttinsa maallisen vallan kabinetteihin. Muut yritykset maksavat s...

Sunnuntaista on taas tullut ongelma. Suomesta puuttuu selkeä kaava siitä, miten sunnuntaita kuuluu viettää. Irlantilaiset kyllä tietävät. Aamulla syodään paahtoleipää, munia, makkaroita ja papuja tomaattikastikkeessa. Sitten vedetään kauluspaita päälle ja mennään kirkkoon. Kirkosta päästyään miehet ostavat sanomalehden kirkonportilla seisovalta myyjältä. Lehtikin määräytyy jokaiselle kaupunginosan ja yhteiskuntaluokan mukaan. Sitten lehti kainalossa vaelletaan pubiin. Pubi on irlantilaisille pyhä paikka, vähintään yhtä tärkeä kuin suomalaisille sauna. Siksi se sopii kirkon jälkeen oikein hyvin sunnuntaiohjelmaan. Pubissa syödään lounas eli ‘carvery lunch’ seisovasta pöydästä. Ruokaakaan ei tarvitse ihmetellä, menu on joka paikassa sama. Tarjolla on uunissa haudutettua nautaa, porsasta tai kalkkunaa, lohkoperunoita, ruskeaa kastiketta ja vetisiksi keitettyjä vihanneksia, joita ei ota kukaan. Maha täynnä on helppo nytkähtää sohvalle tuoppi kädessä tuijottamaan iltapäivän matsia, jotain n...