lauantai 21. elokuuta 2021

Totuusseerumia



Suomi on tottelevaisten ihmisten maa. He voivottelevat maskinsa takaa muiden maiden hankaluuksia tai hymähtelevät lempeästi niille, jotka eivät ymmärrä hyvinvointivaltiomme onnea. Pieni vastatuulikaan ei haittaa. He käyvät vapaaehtoisesti ottamassa piikkinsä heti kun sen saavat ja käyttävät kuuliaisesti maskia, vaikkei kukaan olisi näkemässä, koska he tuntevat olevansa hyviä ja vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka hoitavat oman osuutensa niin kuin kuuluu. He uskovat uutisia ja sanovat jaksaa jaksaa odottaessaan kiltisti ja valittamatta kun valtiovalta suuressa viisaudessaan ratkaisee tämän pandemian. Tällaisen kuvan saa Suomesta uutisia seuraamalla. 

Juuri tällaiseen tottelevaisten tarinaan törmäsin Ylen sivuilla. Jo jutun otsikko oli provosoiva:
rokotukset etenevät hyvin kouluissa. Miksi hyvin? Ei jäänyt epäselväksi mitä julkaisija ajattelee rokotusten etenemisestä. Ollaan viranomaisten asialla. Sävy oli kuitenkin kevyt ja huoleton, kuin aiheena olisi ollut jäätelötötterön ostaminen. Sopii hyvin kuumaan kesäpäivään. Onko tämä journalismia? Yritin löytää Ylen sivuilta edes yhden kriittisesti tai tutkivasti aiheeseen suhtautuvan jutun, mutta en onnistunut. Minun ikäiselleni tästä tulee mieleen neuvostopropaganda. 

Päätin kommentoida kun oli tarjottu mahdollisuus. Ei ollut vaikea keksiä sanottavaa. Kirjoitin viisi lyhyttä kommenttia, vastaten lähinnä muille keskustelijoille. En rikkonut sääntöjä, sanailin asiallisesti, perustelin ja kyselin faktojen perään. Vain yksi teksteistä meni läpi. Sensuuriin juuttui 80 % kommenteistani, joissa ei ollut mitään provosoivaa. Olin epäilevä lasten rokottamisen tarpeellisuutta kohtaan ja kyseenalaistin hiukan valtion ylireagointia pandemian hoidossa. Se on tämän päivän Suomessa epäsopiva mielipide, jonka esittämistä ei kaivata valtamediassa. 


Jutun lopussa toimittaja painotti medialukutaidon tärkeyttä erityisesti nuorille. Hyvä idea. Niinpä viides kommenttini oli seuraava: Kiitos Ylelle mainiosta jutusta, jonka avulla nuoretkin voivat opetella sitä kriittistä medialukutaitoa oikein perusteellisesti. Tämän asian ei pitäisi perustua mielipiteisiin ja fiiliksiin vaan tilastoihin ja faktoihin, joita on vapaasti saatavilla. Jos suomalainen journalismi on tämän tasoista valtion lääkepropagandaa, ei kriittinen medialukutaitokaan meitä enää pelasta kun kaikki kritiikki on mediasta sensuroitu. Otan osaa sananvapauden kuoleman johdosta.


Kommenttia ei tietenkään julkaistu. Hetken tunsin itseni orwellilaisen yhteiskunnan kapinallliseksi. Lisäsin vielä yhden. Kerroin kommentissa tehneeni testin, joka vahvisti käsitykseni sensuuriviranomaisen linjasta. Vain oikeanlaiset mielipiteet sallitaan. Yle ei ole tässä yksin. Kaikki valtamediat Suomessa toimivat tällä hetkellä samalla tavalla. Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä kaikesta. Ja miten toimittajat pystyvät tekemään kunnianhimoista journalismia, jos ei saa kysyä hankalia kysyksiä eikä selvittää piileviä epäkohtia tai paljastaa kupruja? Eihän niihin kysytä lupaa. Ei selvitetä vaikkapa mistä on rahoitettu massiivinen rokotekampanja tai kuka hyötyy pandemian jatkumisesta. Kovin kauas on tultu sananvapauden mallimaasta ja kovin nopeasti. 


Iso kysymys sekä mediassa että somessa on se, kenellä saa olla absoluuttinen valta päättää mikä on totuus ja miten siitä poikkeaviin mielipiteisiin suhtaudutaan? Se ratkaisee myös minkälaisessa maassa me lopulta elämme. Juuri nyt pandemia kilpenä tallotaan paljon muutakin jalkohin. 


Vanhempani täyttävät pian 80. He ovat pelänneet puolitoista vuotta kotona kahdestaan, käymättä juuri missään. He katsovat Ylen uutisia ja lukevat paperilehteä. Ja nielevät kaiken mitä näkevät ihan sellaisenaan, kyselemättä – tartunnat, tilastot ja ennusteet. He eivät ole koskaan olleet sosiaalisessa mediassa. He eivät tiedä mitään Youtuben sensuurista, Twitterin samanmielisten kuplista, puhumattakaan Telegramista tai algoritmeistä. He ottavat kaikki rokotteet. Elämme rinnakkaisissa todellisuuksissa, vaikka haluaisinkin kovasti saada kiinni siitä vanhempieni maailmasta, missä kaikki televisiouutisissa puhuvat totta. Se ei vain ole sama todellisuus missä itse elän.  

maanantai 9. elokuuta 2021

Pitkäkestoisia sivuvaikutuksia














Kesä on aina ollut romanttisten seikkailujen aikaa, mutta mikään ei enää ole niin kuin ennen. Viimeisimmän tiedon mukaan vaara vaaniikin juuri siellä missä seikkailutkin ovat ja tartuntamäärät kasvavat kohisten kun kohdataan toisia ihmisiä. Kysyin alansa johtavilta asiantuntijoilta miten arjen vaaroja voisi eliminoida ja vaaralle altistavia kontakteja välttää. Voiko siis ravintolassa käydä?

– Ravintolassa helposti turvavälit unohtuvat. Siinä on usein puheensorinaa ja musiikkiakin niin ihmiset joutuvat puhumaan kovaa. Pisaran ja aerosolin määrä lisääntyy mitä kovempaa puhutaan, professori Alle Kakselas toteaa. Tästä voi helposti vetää johtopäätöksen, että puhumista ravintolassa kannattaa välttää pisaratartuntojen minimoimiseksi.
 
– Terassit ovat pieniä, ja niissä voi olla positiivisia ihmisiä, Kakselas lisää. Mikäli terassilla on muita, sinne ei välttämättä kannata mennä. Juomien nauttiminen vielä onnistuu maskin kanssa. 
– Ruokaravintolassa on se, että kun syödään niin maskin joutuu ottamaan pois, ylijääkäri Erni Tasala kertoo. Seurassa tilanne johtaa helposti keskusteluihin. 

Vieraita ihmisiä saattaa kohdata myös ruokakaupassa. Maski suojaa ainakin siltä, ettei näe toisen ihmisen ilmeitä, eikä esimerkiksi tiedä yrittääkö tämä hymyillä.
 
– Kaupassa on tietysti se, että turvaväliä ei aina pysty pitämään, kun se ei aina riipu itsestä. Siellä voi joku roikkua selän takana, Tasala muistuttaa. 
– Meillä on tietoja siitä, että kohtaaminen ruokakaupassa on riittänyt tartuntaan. Lyhytkin kohtaaminen positiivisen henkilön kanssa vaikka oman talon rappukäytävässä on ilmeinen riski, injektioepidemiologi Bors Arkkuma sanoo. Katsekontaktia on syytä välttää. Sanomattakin lienee selvää, ettei tällaisen ihmisen kotiin ole syytä mennä lyhyellekään vierailulle. 

Toiset ovat saaneet jo luvan palata työpaikoille. Toimistoepidemioita on ollut ennen tätä pandemiaakin, vaikka monen yrityksen säännöissä on pyritty välttämään työntekijöiden välisiä lähikontakteja ja annettu myös ohjeita turvalliseen pukeutumiseen.
 
– En näe avokonttoria riskinä, se voi olla hyväkin ratkaisu, kun siinä ilmastointi voi olla tehokas ja tilaa on ehkä enemmän. Oma huone ilman ikkunoita on tietysti kaikkein paras, jos työpaikalla ollaan, Tasala pohtii. 
Etätyössä altistumisen vaara on pienempi, kun ruudulla näkee vain kasvot. Jos haluaa varmistaa oman turvallisuutensa, voi etäpalaverissakin pitää maskia. – Lähtökohtaisesti tämä riittää, Arkkuma sanoo. 

Koulut ja julkinen liikenne aiheuttavat myös vaaratilanteensa myös nuorille ja lapsille. Luokassa saatetaan istua eri puolilla ja silti on tullut tartuntoja, vaikka ei olisi sitä katsekontaktiakaan alussa. Etäkoulu vähensi kohtaamisia, mutta nuoret tapaavat kuitenkin kouluajan ulkopuolella. Maskeja ei siellä pidetä.
 
– Junassa voi olla paljon väkeä, se on hankalaa kun siellä ollaan pitkään, ja istutaan vierekkäin, Tasala kertoo. Onneksi suomalaiset eivät busseissa normaalisti puhu toisilleen.
– Jos puhutaan Helsingin tilanteesta, ja verrataan vaikka Kolarin tilanteeseen, riskihän on tietysti ihan erilainen, Arkkuma pohtii. On varmasti turvallisin vaihtoehto kaikkialla ajella omalla autolla yksin ja olla ottamatta ketään kyytiin.

Oma vaaransa ovat myös yleisötapahtumat, joissa ihmiset pakkautuvat lavan eteen ja unohtavat turvavälit. Niin ravintoloissa kuin konserteissa tyypillisesti saadaan lyhytkestoisia oireita, mutta myös useista pitkäkestoisista tapauksista on raportoitu. Pitkäkestoisten oireiden kanssa joutuu pahimmillaan sinnittelemään koko loppuelämän.
 
– Jos näin avokeittiöpsykologina puhuu, totta kai pitäisi lopettaa kaikki massatapahtumat, mutta asialla on aina monta puolta. 
– En halua sillä tavalla ns. long marriagea lähteä suosittelemaan, Erni Tasala painottaa. Seuraukset ovat aina vakavia. Tulee lapsia, asuntolainaa, kalliita harrastuksia, lomamatkoja. Siitä on vaikea päästä koskaan irti. Kaikkia pitkän aikavälin oireita ei aina edes osata yhdistää alkuperäiseen tartuntaan. 

Mitä sitten pitäisi tehdä kun menojalka silti vipattaa? Jos kesäjuhlia on pakko pitää, on parasta viettää ne yksin. Silloin ei altista muita vaaralle. Ja pysyä kotona. Se on kuitenkin turvallisin paikka kaikkien kannalta.
 
– Mitä pienempi porukka, aina parempi, Kakselaskin toteaa. 

Blogiarkisto