Aikamatkustajan blogi

On mahdotonta asua Romaniassa päätymättä ennemmin tai myöhemmin pelaamaan Rummikubia, tai “remiä”, kuten sitä täällä tuttavallisemmin kutsutaan. Se on lähes kansallispeli, Romanian oma Afrikan tähti tai Alias. Tosin muovilaatoilla pelattava Rummikub muistuttaa enemmän korttipelejä, mihin on myös syynsä, erityisesti Rummya ja Canastaa. Se on niin suosittu, että romanialaiset ottavat pelin mukaansa kaikille matkoille, lomille, rannalle ja picnicille. Monille se on myös ainoa peli, jonka he osaavat. Pelissähän ei sinänsä ole mitään vikaa, se on oikein viihdyttävä ja hyvää ajanvietettä. Romanialaiset vain osaavat kaikki temput, joten voitosta voin vain haaveilla.   Olen kysellyt paikallisilta, ovatko he koskaan kuulleet Ephraim Hertzanosta. Kukaan ei ole tiennyt, mistä on kyse. Pelin historia on siis täysin hämärän peitossa sen alkuperäisessä kotimaassa. Tarina on sitten sitäkin herkullisempi. Hertzano, juutalainen hammasharjakauppias, kehitti pelin korttipelien pohjalta 30-luvun Roman...

Pysäköin auton sattumalta vanhan synagogan viereen ja tapasin Israelista tulleita turisteja. Neuvoin heidät kirjastoon kysymään avainta, he pääsivätkin kurkistamaan pyhäkköön ja olivat tyytyväisiä. Itse en ole käynyt sisällä, ovi on aina lukossa. Museota tai opastusta ei ole. Tapasin toisena päivänä myös vanhemman herran, joka sanoi olevansa paikkakuntamme ainoa juutalainen. Hänkin oli kysellyt kaupungilta synagogan kohtalosta. Miksei sitä remontoida museoksi tai edes pidetä auki vieraita varten? Hän oli tarjoutunut rahoittamaan hanketta, mutta vastaukset olivat vältteleviä. Herra tulkitsi tilanteen niin, että juutalaisia pelätään edelleen. Historia on monimutkainen.   Vuonna 1941 Romania oli Saksan liittolainen toisessa maailmansodassa kuten Suomikin. Sillä oli hintansa. Lokakuun 10. päivän yönä pikkukaupunkimme juutalaiset herätettiin rummuttamalla ja he saivat kaksi tuntia aikaa pakata tavaransa ja saapua juna-asemalle. 2945 ihmistä jätti kotinsa, kotiavaimensa ja henkilöpaperin...