Aikamatkustajan blogi

Pysäköin auton sattumalta vanhan synagogan viereen ja tapasin Israelista tulleita turisteja. Neuvoin heidät kirjastoon kysymään avainta, he pääsivätkin kurkistamaan pyhäkköön ja olivat tyytyväisiä. Itse en ole käynyt sisällä, ovi on aina lukossa. Museota tai opastusta ei ole. Tapasin toisena päivänä myös vanhemman herran, joka sanoi olevansa paikkakuntamme ainoa juutalainen. Hänkin oli kysellyt kaupungilta synagogan kohtalosta. Miksei sitä remontoida museoksi tai edes pidetä auki vieraita varten? Hän oli tarjoutunut rahoittamaan hanketta, mutta vastaukset olivat vältteleviä. Herra tulkitsi tilanteen niin, että juutalaisia pelätään edelleen. Historia on monimutkainen.   Vuonna 1941 Romania oli Saksan liittolainen toisessa maailmansodassa kuten Suomikin. Sillä oli hintansa. Lokakuun 10. päivän yönä pikkukaupunkimme juutalaiset herätettiin rummuttamalla ja he saivat kaksi tuntia aikaa pakata tavaransa ja saapua juna-asemalle. 2945 ihmistä jätti kotinsa, kotiavaimensa ja henkilöpaperin...

Matkaillessani talvella sekä Suomessa että Saksassa tarkkailin sitä, miten erilaiselta varsinkin nuoret aikuiset näyttävät. Lännessä on pukeutumistrendejä, joista täällä ei tiedetä (vielä) mitään. Kaksi vuotta emigraation jälkeen monet näyttivät köyhiltä kodittomilta liian isoissa kirppiskoltuissaan. Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli ihmisten ilmeinen kylmyys ja välinpitämättömyys, mikä tietysti on lähinnä suurkaupunkien vitsaus. Varsinkin Helsingissä tuntui myös siltä, että kaikki ovat kovin vakavia ja huolestuneen oloisia, vaikka ympärillä on kaikkea ja kaikki on hyvin. Siitä tuli ristiriitainen fiilis. Olen ehtinyt jo vieraantua.  Vastaavasti Romaniassa olen jo tottunut siihen, että ihmiset ovat sosiaalisia, puheliaita ja avoimia, joskus liikaakin. He kertovat luontevasti huolistaan ventovieraille, mikä on varmasti psykiatrinkin suositusten mukaista. Samalla kerrotaan omat ja naapurinkin huolet, sairaudet, rakkaudet ja probleemat. Sen sijaan sillä, miltä kukin näyttää o...

Me olemme onnekkaita. Naapurissa on ihan oikea puulämmitteinen sauna, heti aidan toisella puolella. Kotiportilta näkee, onko naapurin saunassa kylpijöitä. Sauna lämpiää joka päivä ja kylpylässä on suolavesiallas ja palju ulkona avantouintia varten. Saunakin on varsin kelvollinen, täkäläisittäin löylyjen aatelia. Käyn siis siellä saunomassa, mutta ei sitä suomalaisittain oikein ole suunniteltu. Saunassa on aina yli 90 astetta lämmintä ja lauteet ovat tulikuumat. Kävijöitä kuitenkin riittää. Vakavasti asiaan suhtautuvat saapuvat löylyihin suippokärkinen saunahattu päässä.   Olen käynyt kuukauden sisällä neljässä eri saunassa. Iloitsen toki siitä, että Romaniassakin on saunoja. Itse asiassa siitä on tullut trendi, kaikki hotellit haluavat oman spa -osastonsa hammameineen ja porealtaineen. Mutta silti, liian monessa saunassa on kaikenlaisia kummallisuuksia, jotka häiritsevät suomalaista saunojaa. Saunomisesta romanialaiset eivät valitettavasti ymmärrä yhtään mitään. On joko liian kuuma...