Aikamatkustajan blogi

Väitetään, että parhaat asiat ovat ilmaisia. Se pitänee paikkansa, koska viime perjantaina osuin Emma-museoon juuri sinä päivänä kun sisäänpääsystä ei tarvinnut maksaa. Nautin vierailusta erityisesti, koska Romaniassa kulttuuri- ja taide-elämyksiä on harvassa ja museotkaan eivät ole kovin inspiroivia. Mauri Kunnaksen piirroksia näkee harvoin. Tosin täytyy myöntää, että pääsen hyviin konsertteihin ilmaiseksi valokuvaajana. Aidoimmat elämykset löytyvät silti metsästä. Olkoonkin klisee, mutta henkisen akun lataamisessa luontoa, ja ennen kaikkea metsässä liikkumista ei voita mikään. Luulin myös, että sitä harrastavat vain suomalaiset, mutta olin onneksi väärässä.  Vaellusreitti Via Transilvanica halkaisee koko Romanian pohjoiselta rajalta lounaiskulmaan, yhteensä 1400 kilometriä. Se avattiin jo neljä vuotta sitten, mutta itse sain kuulla tästä aarteesta vasta viime vuonna. Siitä alkoi innostus, vaeltamisesta on nopeasti tullut enemmän kuin harrastus, se on jo melkein pakkomielle koko p...

Kuulin joskus Intiassa tarinan, jossa syrjäisen maalaiskylän asukkailta oli kyselty, miten brittihallinnon poistuminen oli näkynyt heidän elämässään. Kyläläiset eivät tuntuneet ymmärtävän kysymystä. Kävi ilmi, etteivät he olleet koskaan kuulleet brittien tulosta Intiaan. Brittien hallinto kesti kuitenkin lähes sata vuotta. Ehkä se näkyi Delhissä, niille jotka siellä kävivät. Maalla eletään kuitenkin eri aikaa. Uudet keksinnöt saapuvat hitaasti perille, jos saapuvat lainkaan.   Myös kulttuuriero maaseudun ja kaupunkien välillä on iso, ehkä jopa isompi kuin eri maiden tai kansojen välillä. Me asumme maalla. Neljännesvuosisadan pääkaupungeissa bunkanneelle siinä on välillä nieleskelemistä, mutta kaikkeen tottuu, sanotaan. Ehkä muutos on helpompi tähän suuntaan. En ikävöi pääkonttoreita enkä metroaikataulua. Anonymiteetin menettämisen kääntöpuoli taas on se, että joka kulmassa tulee joku tuttu vastaan. Olen siis  downshiftannut onnistuneesti. Kuulostaapa kaupunkilaiselta.   ...

Kesän toiseksi odotetuin tapahtuma on lähestyvä Juhannus. Silloinhan kaikki kaupunkilaiset ovat perinteisesti rynnänneet päätä jalkaa maalaiselämän ihanuuksien kimppuun, moni ainoan kerran vuodessa. Joillekin sekin on liikaa ja juhlinta vie sairaalaan tai laatikkoon. Viime vuonna kuoli 12. Klassinen Juhannusjuhlan kliimaksihan on se kun viina loppuu kesken yötöntä yötä, lähdetään veneellä vesille ja matkalla kyläbaariin tulee kusihätä. Varmin keino olla hukkumatta sepalus auki, on viettää juhannus kokonaan ilman housuja ja kuivalla maalla. Tai Jaakko Tepon esimerkin mukaan: “Juhannuksena myö nukutaan mahallaan kotinurmikolla, jotta ei hukuta. Ei jouvuta tilastoihin. “ Myös odotetuin kesätapahtuma liittyy maaseudulla sekoiluun ja maalais- ja kaupunkilaiselämän vastakkainasetteluun. On helppo päätellä kuka kisan voittaa. Sen voi ennustaa vaivattomasti kuka tahansa yhdestä ehdokkaiden yhteiskuvasta, tietämättä politiikasta yhtään mitään. Puolueen johtoon pyrkii kaksi ylimielisen ja itse...