Aikamatkustajan blogi

Romanialla ja Suomella on yhteistä se, että molemmissa maissa on edelleen paljon metsää, mikä on iloinen asia. Metsissä asuu myös karhuja ja kummassakin maassa juodaan Karhu-nimistä olutta (romaniaksi Ursus). Oluen menekistä en tiedä, mutta karhuja Romaniassa on kolme kertaa enemmän kuin Suomessa, yli 6000 yksilöä, itse asiassa eniten koko Euroopassa. Metsääkin tosin riittää. Karhuja myös pelätään molemmissa maissa, vaikka niitä harva koskaan näkee livenä ja ne pelkäävät ihmisiä. Vai pelkäävätkö sittenkään?   Meillä kävi vastikään karhu kylässä. Illan pimetessä puhelin piippasi terävää varoitusääntä, kuten täällä on tapana. Ilmoitus ei ollutkaan säähän liittyvä, kuten yleensä, vaan kerrottiin, ettei ole hyvä ilta lähteä kaupungille. Nuori kontio oli juoksennellut meidän kotikadulla, todisteena siitä on valvontakamerakuvaa. Emme siis lähteneet katsomaan nallea, koska en osannut ottaa varoitusta vakavasti. En todellakaan ajatellut, että karhu juoksentelisi ihan oikeasti keskellä kaupunki

Tämä blogi on ollut olemassa jo viisitoista vuotta ja julkaistuna on lähes 300 postausta. Suurin osa teksteistä käsittelee paluumuuttajan kulttuurishokkia, kotiinpaluuta ulkomailla asumisen jälkeen, siitä selviytymistä sekä nyt enemmän ulkomailla elämisen aiheuttamia positiivisia traumoja ja kulttuurien yhteentörmäyksiä.  Paluumuuttajan kulttuurishokki on tietokirjallisuudessa niukasti käsitelty aihe.   Siksi päätin julkaista blogikirjoituksiin perustuvan Aikamatkustajan opaskirjan, jotta aihe tavoittaisi myös ne lukijat, jotka eivät ole seikkailleet täällä  blogiversumissa .   Kirja sisältää 103 kirjoitusta kulttuurieroista ja luettavaa on 235 sivua sekä 25 piirroskuvaa.   Kulttuurishokin kokemusta ei oman kokemukseni mukaan oteta kovin vakavasti. Siitä kärsivä jää helposti yksin, ilman vertaistukea tai ammattiapua ja joutuu selviytymään omin päin. Viranomaisia paluumuuttajan "kriisi” ei kiinnosta tippaakaan. Toki ahdingosta selviää kuivalle maalle ajan kanssa. Tilanteeseen sopeu