Homo Cabanus

Homo Cabanus eli mökki-ihminen on läheistä sukua tavalliselle koti- tai kaupunki-ihmiselle. Mökki-ihminen saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta hän itse pitää aktiviteettejaan hengellisesti korkeatasoisena ja arvokkaina. Ulkopuolisen silmin mökki-ihminen harrastaa alhaista älykkyystasoa ja olematonta liikunnallisuutta vaativia lajeja kuten tikanheittoa ja mölkkyä ja syö yksipuolisesti päivästä toiseen keitettyjä perunoita ja grillattua makkaraa sekä nauttii suuria määriä miedosti alkoholipitoisia juomia. Mökki-ihminen ei näytä häiriintyvän älyllisten virikkeiden puuttumisesta. Arkisesta koti-ihmisestä voi tulla mökki-ihminen pysyvästi tai lyhyemmäksi ajaksi (regressio), jonka jälkeen tämä palaa taas vaivattomasti alkuperäisiin elämäntapoihinsa. Myös ulkoinen olemus muuttuu olennaisesti kun mökki-ihminen kaivaa vanhoja koinsyömiä vaatteita kaapeista ja laittaa päähänsä saman maalitahrojen koristeleman kesähatun joka vuosi. Transformaatio tapahtuu hyvinkin nopeasti suotuisten olosuhteiden kuten lämpimän sään vaikutuksesta ja taas vastaavasti pimenevät illat ja kolea ilma ajavat mökki-ihmisen takaisin keskuslämmitettyjen asuntojen läheisyyteen. Mökki-ihminen tinkii jopa henkilökohtaisesta hygieniastaan ja suorittaa tarpeensakin alkeellisissa oloissa näennäisesti asketismista häiriintymättä. Itse asiassa hän kokee erityistä mielihyvää juuri silloin kun saa luopua lajityypillisesti kehityksen tuloksina pidetyistä mukavuuksista. Pieneliöt häiritsevät mökki-ihmistä siinä kuin muitakin, mutta hän pyrkii vähättelemään asiaa, kuten muitakin kaupungin ulkopuolella oleskelun aiheuttamia tuskia. Kysyttäessä hän väittää kaiken kuuluvan mökki-elämään. Jopa onkimatojen kaivaminen kompostista tulee mökki-ihmisen mielestä tehdä nautinnollinen hymy suupielessä. Samaan aikaan kun mökki-ihminen pyrkii vanhanaikaiseen elämään ilman moderneja rasitteita, hän saapuu mökille nettitikku taskussa. Hänelle on kuitenkin tärkeää, etteivät kaikki tiedä hänen säälittävästä nettiriippuvuudestaan ja kaikissa tilanteissa hän korostaa mökin alkeellisuutta ja modernien laitteiden puuttumista. Jos asia tulee puheeksi, hän pahoittelee sitä, että mökille tulee jostain syystä sähkö ja juokseva vesi. "Kukahan niitäkin tarvitsee?" Hiukan erakkoelämään taipuvaisena hän tarjoaa mökille saapuville mökkivieraille haaleita juomia maakellarista viedäkseen huomion pois tuvassa hurisevasta jääkaapista. Sitä että ei ole mökki-ihminen pidetään kesäaikaan jopa omituisuutena. Sosiaalista stigmaa välttääkseen jotkut teeskentelevät olevansa mökki-ihmisiä ja näiden seuraan joutuessaan pyrkivät parhaansa mukaan käyttäytymään kuin mökki-ihmiset. He antavat housujensa roikkua mökkimäisesti, kehuvat maiseman hiljaisuutta ja kaivoveden raikkautta monta kertaa päivässä ollakseen vakuuttavia, innostuvat ikälopuista seurapeleistä ja käyvät jopa hiukan hakkaamassa polttopuita ikään kuin se olisi luontevaa ajanvietettä ja jotenkin nautinnollista tekemistä. Soutamisesta saamiaan rakkoja he joutuvat salailemaan koko loppukesän. Esitän mökki-ihmistä joka kesä pakon edessä niin paljon kuin perhesuhteiden ja yleisen mökkiuskottavuuden vuoksi on välttämätöntä. Kukaan ei ole vielä julkisesti epäillyt, että olisin mitenkään vilpillinen, joten olen onnistunut roolisuorituksessani kohtuullisesti. Jonakin kesänä aion tulla kaapista ulos ja sanoa totuuden: en ole mökki-ihminen, eikä minusta sellaista tule.