Paitsioansa

Sain aikoinaan kutsun ensimmäiseen työhaastatteluun Irlannissa. Täynnä toivoa ja intoa saavuin tapaamiseen. Haastattelun jälkeen soittelin perään useamman kerran ja aina luvattiin palata asiaan seuraavalla viikolla. Ymmärsin kyllä lopulta, etten saanut paikkaa. Tiedän myös miksi – tein kolme katastrofaalista virhettä. Menin haastatteluun sandaaleissa (oli kuuma päivä), minulla oli peukalo paketissa (viilsin siihen samana aamuna leipäveitsellä) ja pahimpana kaikista, curriculum oli mukana espanjankielisenä (väärä mappi). Haastattelu meni muuten hyvin, mutta ei se ihan tainnut riittää. Minulla ei ollut Irlannissa kieliongelmia, sain toisesta paikasta töitäkin. Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla yleensä on. Toisen käden tietona olen saanut hyvän kuvan siitä, miten maahanmuuttajille opetetaan suomea. Oppilaitokset saavat ilmeisen hyvät rahat kurssien järjestämisestä. Tasoa tai tuloksia ei valvota mitenkään. Opetusta ei ole suunniteltu maahanmuuttajien tarpeisiin. Se on hidasta, koska oletetaan ilmeisesti että oppiminenkin on. Puhutaan kuin vähä-älyisille. Tankataan kielioppia, keskustelu puuttuu. Tyypillisesti käy niin, että muutama sinnikäs käy hyödyttömän kurssin loppuun ja yrittää oppia puhumalla suomea muiden kurssilaisten kanssa. Suurin osa jää pois, joku vaihtaa toiveikkaana koulua. Pari turhautunutta perustaa pizzerian. Perustavanlaatuinen hölmöily on siinä, että on sekoitettu kotoutuminen ja kielenoppiminen keskenään. Olisi ehkä syytä kysyä myös maahanmuuttajilta, minkälaista opetusta he tarvitsevat. Suurin osa haluaa vain nopeasti töihin ja kiinni normaaliin elämään. Pahinta on kun opettaja tulee myöhässä ja sanoo luokalle, että voittekin lukea vaikka sähköpostia tai nähdään huomenna. Minäkin tulisin itkien kotiin. Mitä sitten pitäisi opettaa? Työelämään ja työnhakemiseen liittyvää suomen sanastoa. Haastattelusta selviytymistä, puhelinkeskustelua ja hakemusten tekoa. Sitä miten suomalaisten kanssa kommunikoidaan, kuuluuko kätellä ja teititelläänkö vai ei. Niitä tietoja, joilla pääsee eteenpäin, eikä mitään puolukkahillon ohjeita. Nyt tuntuu siltä, ettei ole ollut tarkoituskaan auttaa. Jokainen osaa kyllä käydä ruokakaupassa ja internetissä, ei sitä tarvitse aikuisille opettaa. Tunnen paljon ulkomaalaisia ja kaikki ovat tästä ongelmasta olleet samaa mieltä. Kielen oppii sitä paitsi parhaiten töissä, kun sitä on pakko käyttää. Siitä se kotoutuminen alkaa, jos on alkaakseen. Sen jälkeen voi vapaasti tutustua kulttuuriin. Vaimoni kävi yhden maahanmuuttajille tarkoitetun kurssin. Maantiedossa opeteltiin planeettoja, fysiikassa alkuaineita. Tietotekniikan tunnilla opettaja esitteli mitä internetistä löytyy. Nykymaailmassa ei edes tarvita atk-opetusta, jokainen alle eläkeikäinen osaa surffata ja käyttää tietokonetta kaikkialla maailmassa, myös niissä köyhissä ja kaukaisissa maissa. Sama opettaja selvitti myös miten heliumpallo käyttäytyy liikkuvassa autossa. Mielenkiintoista, mutta turhaa tietoa. Opetettaisiin edes niitä ohjelmia, joita työelämässä tarvitaan. Wordin, Excelin ja Powerpointin hallinnasta ei varmasti ole haittaa. Tai tehtäisiin yhdessä työhakemuksia. Tuhat erilaista työllistämiskurssia kahlannut tätini tiesi heti mistä on kyse. Ulkomaalaisten kurssituksessa on sovellettu suoraan samoja metodeja kuin viime laman jälkeen työttömiin. Tilastoja siivottiin tyrkkimällä kaikki tietokonekursseille. Se oli varmasti keski-ikäisille työttömille suuri riemunaihe, mutta tarkoitus olikin vain todistaa, että on tehty jotain, ei ratkaista ongelmia. Nyt ei pyritä yhtään enempään. Oletetaan myös, että maahanmuuttajat haluavat ilman muuta lypsää sosiaaliturvaa ja heille neuvotaan avuliaasti mille luukulle pitää mennä jonottamaan. Kielikurssi on ikäänkuin muodollisuus. Useimmat haluaisivat kuitenkin mieluummin suoraan töihin. Kysykää maahanmuuttajilta, niin he kertovat mitä pitäisi tehdä. Työhakemuksen ja cv:n tekeminen yhdessä on aika pieni vaiva, mutta suunnaton apu. Kuka muu kuin paikallinen voisi kertoa miten homma toimii? Jos taas ei haluta auttaa, myönnetään se sitten – silloinhan ongelma on asenteissa. Tarvitaan ensin oikeudenmukainen yhteiskunta ja työelämä, jossa kaikilla on samat mahdollisuudet. Ja tuomaripeli on reilua.