Kun tuntematon soittaa
Yritin soittaa viikonloppuna tutuille. Serkku ei vastannut puhelimeen, ei myöskään hänen miehensä. Entinen työkaveri ei vastannut. Tuttu, jota en ole nähnyt melkein kymmeneen vuoteen ei vastannut. Matkapuhelinten määrä on Suomessa suurempi kuin väkiluku, en tunne ketään kenellä ei olisi puhelinta. Miten on mahdollista, että kun kaikki ovat tavoitettavissa, ketään ei saa enää kiinni?
Ennen matkapuhelinta sanottiin kännykäksi tai mobiiliksi, nyt se on vain puhelin. Se, mikä ennen oli puhelin, on nyt lankapuhelin. Lankapuhelimia ei kohta ole enää kellään. Muistaakseni vuonna 1989 meille tuli autopuhelin. Piti muistaa aina hands free-mikrofoniin puhuessa sanoa, että ‘soitan muuten autosta’. Hyväntuulista yksinpuhelijaa tuijotettiin liikennevaloissa toisista autoista.
Sitä ennen oli vain lankapuhelin, siinä eteisen puhelinpöydällä. Pöydän vieressä oli tuoli, jolla puhuttiin ja pöydällä puhelinluettelo. Sivujen reunoille piirretyistä roipelluksista tiesi heti kuka oli puhunut, kenen kanssa ja miten kauan. Oli jännittävää tulla kotiin kun pimeässä eteisessä vilkkui punainen valo – vastaajassa oli viesti. Jos puhelin soi kun oltiin kotona, siihen kyllä vastattiin. Ei olisi tullut mieleenkään olla vastaamatta.
Tähän ilmiöön olen törmännyt vasta Suomessa. Jos tuntemattomasta numerosta soitetaan, ei uskalleta vastata puhelimeen. Mitä pahaa voisi tapahtua? Eikö vastaamatta jättäminen olekaan enää epäkohteliasta vai eikö sillä ole väliä? Matkapuhelimen tarkoitushan oli juuri se, että olemme tavoitettavissa missä tahansa. Sitten kun se mistä on haaveiltu, on viimein toteutunut, se ei enää kelpaakaan.
Puhelinoperaattorin tv-mainoksessa rikas amerikansuomalainen tulee Suomeen etsimään perillisiä. Ainoa sukulaispoika ei vastaa puhelimeen, koska ei tunne numeroa. Vaikka ihan vain siltä varalta, että joku rikas amerikansukulainen soittaisi, minä vastaan tuntemattomillekin. Vastaan köyhillekin. Jos en kuule puhelinta, soitan yleensä takaisin, vaikka se ei taida enää olla tapana. Aika monesti toisessa päässä on ollut hämmentynyt puhelinmyyjä. Hekään eivät voi enää soittaa tuntemattomasta numerosta, koska kukaan ei vastaisi puhelimeen.
Ennen matkapuhelinta sanottiin kännykäksi tai mobiiliksi, nyt se on vain puhelin. Se, mikä ennen oli puhelin, on nyt lankapuhelin. Lankapuhelimia ei kohta ole enää kellään. Muistaakseni vuonna 1989 meille tuli autopuhelin. Piti muistaa aina hands free-mikrofoniin puhuessa sanoa, että ‘soitan muuten autosta’. Hyväntuulista yksinpuhelijaa tuijotettiin liikennevaloissa toisista autoista.
Sitä ennen oli vain lankapuhelin, siinä eteisen puhelinpöydällä. Pöydän vieressä oli tuoli, jolla puhuttiin ja pöydällä puhelinluettelo. Sivujen reunoille piirretyistä roipelluksista tiesi heti kuka oli puhunut, kenen kanssa ja miten kauan. Oli jännittävää tulla kotiin kun pimeässä eteisessä vilkkui punainen valo – vastaajassa oli viesti. Jos puhelin soi kun oltiin kotona, siihen kyllä vastattiin. Ei olisi tullut mieleenkään olla vastaamatta.
Tähän ilmiöön olen törmännyt vasta Suomessa. Jos tuntemattomasta numerosta soitetaan, ei uskalleta vastata puhelimeen. Mitä pahaa voisi tapahtua? Eikö vastaamatta jättäminen olekaan enää epäkohteliasta vai eikö sillä ole väliä? Matkapuhelimen tarkoitushan oli juuri se, että olemme tavoitettavissa missä tahansa. Sitten kun se mistä on haaveiltu, on viimein toteutunut, se ei enää kelpaakaan.
Puhelinoperaattorin tv-mainoksessa rikas amerikansuomalainen tulee Suomeen etsimään perillisiä. Ainoa sukulaispoika ei vastaa puhelimeen, koska ei tunne numeroa. Vaikka ihan vain siltä varalta, että joku rikas amerikansukulainen soittaisi, minä vastaan tuntemattomillekin. Vastaan köyhillekin. Jos en kuule puhelinta, soitan yleensä takaisin, vaikka se ei taida enää olla tapana. Aika monesti toisessa päässä on ollut hämmentynyt puhelinmyyjä. Hekään eivät voi enää soittaa tuntemattomasta numerosta, koska kukaan ei vastaisi puhelimeen.
Kommentit
Lähetä kommentti