Suusanallinen

Brendan Pidgeonin autokorjaamo on eteläisessä Dublinissa, Frankfort Avenuen ja Maxwell Roadin risteyksestä lähtevän pikkukujan varrella. Korjaamolla ei ole kylttiä, eikä nettisivuja. Mikään ei opasta perille, eikä vihjaa pikkupajan olemassaolosta ellei satu kurkistamaan sisään, mutta sielläpä se on. Oikein hyvä pieni autokorjaamo, jos sattuu tarvitsemaan apua. Brendan Pidgeon pelasti minut kerran pulasta, kun auto ei suostunut starttaamaan. Hänellä oli kyllä kiire ja kalenteri täynnä ja hän on erikoistunut kalliisiin urheiluautoihin, mutta auttoi silti mielellään. Ihmettelin sitten, miten asiakkaat oikein löytävät korjaamolle, kun ei ole edes plakaattia seinässä. “Word of mouth, word of mouth”, naureskeli herra Pidgeon. Word of mouth tarkoittaa suomeksi suosittelua ja on markkinoinnin kuuma trendi juuri nyt. Irlannissa se tarkoittaa myös sitä, että ihmiset puhuvat lehtikioskilla tai kampaajalla niitä näitä ja tulevat samalla kehuneeksi pekästä kehumisen ilosta hyvää palvelua jossakin toisessa paikassa. Ilmiö leviää kuitenkin yhä enemmän internetissä. Yritykset ovat heränneet ymmärtämään sen, että niistä puhutaan – hyvää tai pahaa – eikä sitä voi mitenkään estää tai valvoa. Tästä seuraa se, että palvelun on oltava hyvää ja tuotteiden kunnossa, muuten tulee kuraa niskaan. Vahvistaakseen positiivisen julkisuuden osuutta yritykset käyttävät suosittelumarkkinointia. Erityisen tehokkaita suosittelijoita ovat bloggaajat. Muutaman shampoopullon postittaminen suosittua muotiblogia pitävälle tytölle takaa melko varmasti puoli-ilmaista mainosta tuotteelle. No fashion victimsillä on Facebookissa 1393 fania. Arezin blogilla taas 777 lukijaa ja Mungolifella 1088 seuraajaa Bloglovin’-saitilla. Ruotsissa volyymi on ihan toista. Kenzaa seuraa jo 30686 innokasta fania. Muotibloggaajat linkittävät myös ahkerasti toistensa blogeihin, joten tärkeän maininnan shampoosta voi helposti nähdä tuhat lukijaa parissa päivässä. Yritykselle tämä on paitsi edullista, myös supertehokasta markkinointia, koska nämä lukijat kuuluvat valmiiksi jo heidän kohderyhmäänsä. Olen jo kauan kateudesta katkerana seurannut näiden muotiblogien suosiota. Minulla on kahdeksan lukijaa, joiden hankkiminen on vienyt vuoden. Kiitos jokaiselle vaikka ihan erikseen ja yksitellen. Pahoittelen jo etukäteen teillekin, että saatan pian ryhtyä mainostamaan erilaisia tuotteita Aikamatkustajan blogissa – heti kun ilmaisia näytteitä tipahtelee postissa. Otan siis vastaan näytteitä ja lupaan postata käyttökokemuksia vaikka kuvan kanssa. Ihan kaikki käy, melkein kaikkea olen mainostanut työnkin puolesta kohtuullista korvausta vastaan. Tai jos nyt sen verran rajataan, ettei huumeita, aseita tai Marimekon vaatteita sentään lähetetä. Periaatteita on minullakin, vaikka mainosmiesten kohdalla ei varsinaisesti moraalista olekaan ollut tapana suureen ääneen puhua. Tulevia korruptiopaketteja jo kuvitellessani googlasin vielä kerran, ettei herra Pidgeon ole askarrellut korjaamolleen nettisivuja. Ei löytynyt. Sen sijaan vastaan tuli autofoorumi, jolla joku kehui kyseistä pajaa. Norrie Rugby Head kirjoitti vuonna 2006 näin: “Brendan Pidgeon ei ota rahaa ellei ratkaise ongelmaa. Hän saattaa myös käskeä ajamaan viikon korjauksen jälkeen, että voi olla ihan varma, että kaikki toimii, ennen kuin suostuu laskuttamaan työstä.” Hyvin tehty työ ja yksikin tyytyväinen asiakas voi olla kullanarvoinen mainos firmalle. Neljän vuoden jälkeen suosittelu on edelleen kaikkien luettavissa. Opintomatkaa Dubliniin voisi suositella myös muutamalle suomalaiselle autokorjaamon omistajalle.