Onnen kerjäläiset

Kadunkulmiin asettuneet kerjäläiset ovat ilahduttaneet meitä kai jo neljättä vuotta. Olen seurannut ilmiön rantautumista ja suomalaisten suhtautumista säälin, kauhun ja epäuskon vallassa. Katuteatteri on saanut hyväksyvän vastaanoton – ohikulkijat ovat kilautelleet kuppeihin rahaa, niinpä mustalaiset ovat päättäneet jäädä tänne. Asuin Irlannissa kun sama ilmiö tapahtui siellä. Irlantilaiset luonnostaan hyväntahtoisina, nakkelivat myös euroja romanien pahvikuppeihin. Kunnes totuus alkoi selvitä.

Ensin alkoivat myymälä- ja taskuvarkaudet. Kuulostaako tutulta? Poliisi pysäytti muutama vuosi sitten liigan, joka oli tyhjentänyt kortteja kopioimalla pankkiautomaatteja ympäri maata. Muutama likaisen työn tekijä joutui lusimaan. Rahoja ei koskaan löytynyt, eikä liigan päätekijöitä luonnollisestikaan, kukaan ei puhunut. Kyseessä oli äärimmäisen ammattimaisen rikollismafian organisoima, ulkomailta ohjattu ja hyvin suunniteltu rikossarja. Nyt sama tarina saattaa toistua Suomessa.

Kaikki näkevät toki halutessaan, että kerjääminen on peitetoimintaa oikealle rikollisuudelle. Ravintoloista katoaa kiihtyvällä tahdilla lompakoita, taskuista puhelimia, asunnoista tavaraa. Silti yhä keskustellaan köyhistä kerjäläisistä, jotka kadunkulmissa istuessaan ovat helsinkiläisille lähinnä kaupunkikuvaa pilaava esteettinen haitta. Kyse on kuitenkin ihan muusta. Mummot saattavat näyttää harmittomilta, mutta ihmiset, joille he tekevät töitä eivät ole sitä. Voi tätä sinisilmäisyyttä ja järjen vähyyttä!

Tiedän mistä nämä ihmiset tulevat ja miltä Tirnavenin mustalaisslummeissa näyttää. Olen käynyt siellä. En suosittele kenellekään, mutta jos joku välttämättä haluaa tehdä matkan maanpäälliseen helvettiin, niin sieltä se löytyy. Kerjäläisetkin näyttävät Romaniassa ihan erilaisilta. Olen nähnyt jalattomia, kädettömiä, naamattomia, sokeita, kuuroja, epämuodostuneita, mykkiä ja kehitysvammaisia esittelemässä kaduilla kasvaimiaan tai raahautumassa pitkin junanlattiaa kuppi suussaan. Jotkut heistä ovat syntyneet vammoineen, toiset on ns. tuunattu parempaan esityskuntoon. Ja helsinkiläisiä häiritsee muutama reipas ja hyväkuntoinen mustalainen, joilla on kaikki raajat tallella. Odottakaa vain kun vauhtiin päästään, ei täällä ole nähty vielä mitään.

Suomalaiset voivat olla aika naiiveja. Katsoin kerran rautatientorilla kolmen romaninaisen työskentelyä. Yksi pummasi kovaäänisesti euroa busseja odottavilta, toinen kulki perässä muka pyytäen häntä lopettamaan ja kolmas seisoi huomaamatta sivussa tarkkailemassa. Klassinen taskuvarkaiden tekniikka; yksi vie huomion, muut varastavat. Ihmiset tuijottivat uteliaina, joko paheksuva tai huvittunut ilme naamallaan. Minä laitoin kännykkäni takin sisään ja tarkkailin niitä, jotka tarkkailivat minua, mutta en nähnyt kenenkään muun tekevän mitään suojatakseen omaisuuttaan. Helppoa rahaa.

Romanian romanien johtama mafia pyöritti jo muutama vuosi sitten Espanjassa kolmannesta koko maan prostituutiosta. Kauppatavara tulee Euroopan köyhimmistä kolkista, Romanian ja Moldovan maaseudulta. Ihmiskauppaa seuraa luonnollisesti huumekauppa ja suuremmat voitot. Ihmiskauppa on turhan kaunisteleva nimi bisnekselle, jossa ihmisellä tai ihmishengellä ei ole mitään arvoa. Näiden jengien kanssa kukaan ei halua joutua tekemisiin. Ei tästä aiheesta voi omalla nimellä edes kirjoittaa. Orjakauppa elää ja voi oikein hyvin Euroopan Unionissa tänä päivänä, eikä ainakaan Espanjan tai Italian poliisi ole pystynyt pysäyttämään sitä.

Lehtien toimituksissa, rikospoliisissa ja ministeriöissä tiedetään varmasti mistä on kyse. Kerjääminen on ensimmäinen aste kovan järjestäytyneen rikollisuuden maihinnousussa, eikä tässä puhuta mistään pikkuliigoista tai köyhistä perheistä. Kun ilmiötä ei selvästikään ole haluttu pysäyttää on otettava vastuu sen seurauksista. Kiitos teille vasemmistonuoret ja muut kokopäiväidealistit, jotka ovat kantaneet vilpitöntä huolta vähäosaisten ystäviemme hyvinvoinnista! Laittakaa vain kolikoita kuppiin, sillä varmistetaan, että näemme koko shown. Toivotan Suomen poliisille paljon onnea tulevaisuuden uusissa ja mielenkiintoisissa haasteissa.