Älä tule paha taksi

Matkailu avartaa, kuten sanotaan – ainakin kukkaroa. Mikään ei varmemmin pilaa tunnelmaa kuin matka lentokentältä hotelliin taksihuijarin kyydissä. He osaavat ammattinsa ja iskevät juuri silloin kun sitä vähiten kaipaisi – kun on pimeää, väsyttää ja on ensimmäistä kertaa vieraassa kaupungissa. Bukarestissa yksityiset taksit ovat kaikki huijareita. Viritetyt mittarit raksuttavat vinhaa vauhtia ja pahaa-aavistamaton turisti saattaa puolen tunnin ajolla köyhtyä satoja euroja. Siskoni ei koskaan suostunut kertomaan paljonko hän taksimatkasta maksoi, ettei minulle olisi tullut paha mieli. Kyllä se taisi kirpaista.

Romaniassa kaikki taksit ovat nykyään keltaisia, New Yorkin tyyliin. Siihen hyvät puolet sitten loppuvatkin. Taksihuijarit lokaavat Bukarestin mainetta matkailukaupunkina niin kuin Prahassakin on käynyt. Onneksi on myös hyviä takseja, ne pitäisi vain erottaa pahiksista. Autossa täytyy lukea firman nimi isolla, puhelinnumero ja ikkunassa kilometritaksa. Mittari laskuttaa jämptisti ja kyyti on huoletonta ja edullista. Matka lentokentälle maksaa kympin. Jos siis on oikeassa taksissa. Hintaa ei todellakaan sovita etukäteen ellei halua maksaa ylihintaa tai aio ajella koko päivää.

Turistin elämän vaikeuttamiseksi pahat taksit ovat keksineet plagioida hyvien taksifirmojen logoja. Jos taksiin astuessa ei ole ihan varma, onko turvallisessa kyydissä, kannattaa tarkkailla mittaria ja hypätä heti pois, jos se tuntuu juoksevan epäilyttävän nopeasti tai ei kuskin mukaan toimi. Oikean taksin saa varmimmin tilaamalla. In Your Pocket -kaupunkiopas on ainakin julkaissut listan luotettaviksi todetuista taksifirmoista puhelinnumeroineen. Minä ajan vain Meridianilla, Leonella tai Cristaxilla, eikä ongelmia ole koskaan ollut.

Bukarestin lentokentällä toimii myös laillistettu huijaus: lentokenttätaksi, joka on ylihintainen. Vain yksi taksifirma saa odottaa matkustajia kentällä. Fly Taxi lypsää monopolillaan parikymmentä euroa matkasta keskustaan, kaksi kertaa normaalin taksimatkan hinnan, mutta kyyti on turvallinen, joten sikäli se kannattaa ottaa, jos on epävarma muista vaihtoehdoista. Syy monopoliasemaan on huhun mukaan entisen pääministerin junailema kytkykauppa eli normaali tapa siirtää yksinoikeudella rahaa omiin taskuihinsa.

Meille Romaniassa matkustaminen on yleensä tylsää siksi, että pääsemme harvoin ajelemaan taksilla. Joku sukulaisista on aina vastassa syöttääkseen meitä ennen kuin ehdimme jatkaa matkaa. Viime kesänä kävi tuuri. Lentokentältä ajoimme omin avuin suoraan rautatieasemalle bussilla nro 780, tämä yhteys on ihan uusi. Kyyti maksoi euron ja vei nopeasti perille. Jos haluaa silti ajaa taksilla, täytyy olla ovela ja soittaa luotettavaan taksifirmaan ja tilata auto kentälle. Pirssi hakee samasta rampista, josta bussit lähtevät ja se tulee nopeasti, koska joku yhtä ovelista kuskeista odottaa aina tien laidassa lentokentän ulkopuolella.

Romaniassa koetut huijaukset ovat omalla kohdalla olleet pieniä ja harmittomia, mutta Intiassa oli käydä todella huonosti. Olin väsynyt ja matkalla lentokentälle. Siksi otin lähimmän taksin, omituisesti kuski pysähtyi ja etupenkille kyytiin nousi toinen mies. Matkalla huomasin, että miehet vilkuilevat minua peileistä epäilyttävästi ja oven ulkopuolelle ruuvattu taksamittari rullaa levotonta vauhtia. Siirsin vaivihkaa lompakossa olevat rahat salataskuihin vaatteiden sisään. Olen aina varustautunut niin. Taskuun jätin vain sen verran kuin matka voisi oikeasti maksaa.

Sitten rupesin juttelemaan miesten kanssaan mukavia etten näyttäisi epäilevän mitään. He kysyivät, olenko lääkäri. Aa, siksi minut siis oli päätetty rullata. Nauroin kovalla äänellä. Toinen kaveri oli iso ja ilkeän näköinen turbaanipää, kuski pienempi, mutta ei hänkään mikään kukkakauppias ollut. Kuski kääntyi sivutielle ja sanoi vievänsä minut johonkin hotelliin, koska lennon lähtöön oli vielä aikaa. Silloin päätin suuttua. Aloin huutaa, että minulla on kiire kentälle ja haluan sinne heti. Ajattelin, että minut kolkataan syrjäisessä paikassa ja mahdollisuuteni puolustautua ovat paremmat lentoaseman edessä jos vain pääsen sinne. Kuski pyöräytti ympäri.

Tulimme terminaalin eteen ja nousin nopeasti autosta. Halusin tavarat ensin ulos kontista. Sitten tuli odottamani maksun aika. Kuski ilmoitti muina miehinä täysin järjettömän summan. Olin olevinani hämmästynyt ja sanoin, että ainahan tämä matka maksaa vain tämän verran. Nyt he olivat hämmästyneitä. Joskus kannattaa selvittää hintoja etukäteen. Ympärillä oli sopivasti silminnäkijöitä, joten he eivät voisi ryhtyä väkivaltaisiksi. Katsoin tiukasti molempia silmiin ja kaivoin rahaa taskustani. Sanoin, että minulla on tämän verran, se riittää matkaan, korjatkaa sillä mittarinne ja heitin rahat takaikkunasta autoon. Turbaanipää huusi vielä solvauksia auton ikkunasta kun kävelin terminaaliin. Säästin lopulta rahaa, kun annoin huijareille vähemmän kuin matkan olisi opaskirjan mukaan pitänyt maksaa.

Suomessa taas taksikyyti on turvallista ja demokraattista. Se onkin valtion monopoli. Näin taataan, että jokainen asiakas tulee ryöstetyksi jokaisella matkalla, tasapuolisesti ja luotettavasti.