Puoli valtakuntaa

Oi, Madeleine, jos vielä olet vapaa! Ehkä meillä on toivoa, jos ihanan prinsessan kihlaus sittenkin horjuu, kuten väitetään. Kuninkaalliseen perheeseen soluttautumiseen ei nimittäin tule kovin montaa tilaisuutta. Jos tämä nyt menee ohi, seuraavaa saa odottaa taas yhden sukupolven verran. Kaikki ovat nähneet miten vaikeaa prinsessojenkin on ollut löytää sekä itseään että vanhempia miellyttäviä vävykandidaatteja. Nykyaikaisesti he ovat halunneet ilmaista myös oman kantansa, kuningas on lopulta suostunut ja siksi yhdestä kuntosalinomistajasta on tänä vuonna tulossa Länsi-Götanmaan herttua ja tulevan kuningattaren puoliso.

Siis ihan kuka tahansa voi päästä Bernadotten perheen aamupalapöytään, kunhan suorittaa vain henkilökohtaisesti räätälöidyn prinssikoulun ja on riittävän sinnikäs. Olisi vähintään kansallisvelvollisuus etsiä rehti suomalainen unelmavävy, joka osaa ajatella muutakin kuin työtään. Kun perheessä tunnutaan arvostavan urheilullisuutta, eikö joku olympialaisissa menestyvä salskea urheilija olisi oikea valinta, vaikka joku kumparelaskija? Tai sitten joku rehdeistä maajusseista. Herkullisempaa julkkispariakaan ei osaisi edes keksiä.

Norjassa nuori yksinhuoltajaäiti tapasi kruununprinssin ja tulevan puolisonsa ihan niin kuin saduissa tapahtuu – rockfestivaaleilla. Ja suomalaiset eivät ole edes yrittäneet vaikka olisi kaikki eväät nousta kerralla asemaan, jota Suomessa ei edes ole. Tai itse asiassa muistan kuulleeni, että joku nuori mies (en muista kuka) matkusti Tukholmaan ja kosi jompaa kumpaa prinsessaa, tosin yleisön joukosta ja englanniksi. Prinsessa kuuli – ja jatkoi matkaa. Olisi tarvittu vähän lisää yritystä ja pakkoruotsin neitsytkastetta.

Viktorian häät, jotka siis pidetään kesäkuussa, maksavat puolitoista miljoonaa euroa. Paikalle odotetaan muutamaa miljoonaa vierasta ja paria tuhatta toimittajaa. Pelkästään häihin liittyvää oheiskrääsää uskotaan myytävän sadoilla miljoonilla euroilla. Seremonia on vuoden suurin matkailutapahtuma ja ruotsalaisten yksi (taas) onnekas pakotie kuristavasta lamasta. Prinsessan sulhona on takuulla maailman parhaassa duunissa; on taattu suosio ja kuninkaalliset varat käytettävissä ilman mitään erityistä tekemistä tai vastuuta.

Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, toimittuani ruotsalaisessa sairaalassa valelääkärinä, että kaikki on naapurissa muutenkin lite bättre. Ei, en hoitanut potilaita. Ylennyimme lääkäreiksi lainaamalla sairaalan vaatevarastolta valkoiset takit ja jätimme siivouskärryt nurkan taakse. Sitten menimme osaston kahvilaan, kävellen sillä tavalla rauhallisesti toinen käsi takin sivutaskussa. Ymmärrän siksi muitakin valelääkäreitä oikein hyvin: nautin statuksen kohotuksesta koko rahalla kun kauniit sairaanhoitajat alkoivat yhtäkkiä tervehtiä iloisesti vain siksi, että meillä oli valkoiset takit. Olo oli kuninkaallinen.

Jos kukaan ei nyt ehdi kosia Madeleinea, onneksi on vielä varasuunnitelma. Mainiossa jutussaan Mikko Metsämäki ehdotti, että Suomi liitettäisiin takaisin Ruotsiin, kun mikään ei tunnu taas suomalaisilta onnistuvan. Ruotsalaisilla on tahraton maine, hyvä itsetunto ja he onnistuvat aina. Yhdessä menestyisimme jalkapallossa, jääkiekossa ja bisneksissä. Yhdistymisen riemu olisi rajaton, Metsämäki kirjoitti. Eiköhän pakkoruotsin paukuttaminen kouluissa ole tähdännytkin juuri siihen? Vi hoppas, vi hoppas.

Kytkykauppaan voisi myös liittää Madeleinen. Jos kotimaassa kakkospaikalle jäänyt prinsessa nimitettäisiin vaikkapa Suomen herttuattareksi, hänkin saisi kunniakkaan aseman. Silloin prinsessalla pitäisi ehdottomasti olla suomalainen mies. Naimakaupoilla kansakuntia on ennenkin liitetty toisiinsa. Nyt meillä on monarkian hienostuneisuuteen humalapäissään hurjastelevista tangokuninkaista ja Susanna Sievisestä ihan liian pitkä matka.