Murheellisten lausuntojen maa

Suomi on maa, jossa kuka tahansa voi ampua kenet tahansa missä tahansa ilman, että sitä voi estää. Suomi on maa, jossa poliisi ei osaa tehdä mitään vaikka ihmisten henkeä uhattaisiin. Suomi on maa, jossa rikollisia suojellaan enemmän kuin heidän uhrejaan. Suomi on maa, jossa kolmas massamurha kahden vuoden sisällä ei aiheuta valtakunnallista hätätilaa tai kriisikeskustelua. Suomi on maa, jossa pääministeri kysyy, vaikka kaikki odottavat vastauksia. Suomi on maa, jossa ongelmista vaietaan, jotta niitä ei tarvitsisi ratkaista. Presidentti näytti meille esimerkkiä uudenvuoden puheessaan. Hänhän oli jo pahoitellut tapahtunutta. 

Suomessa kuka tahansa voi omistaa aseen. Mielenterveysongelmista kärsiville harrastajille lupa annetaan poliisilaitokselta, ammattirikolliset joutuvat hankkimaan mutkansa nurkan takana. Mitä enemmän laillisia aseita on olemassa, sitä enemmän niitä joutuu vääriin käsiin. Mitä enemmän mielenterveysongelmia jää hoitamatta, sitä suurempi riski on, että seuraa lisää murhenäytelmiä. Sama yhtälö on toistunut jokaisessa ammuskelussa: hoitoa vaille jäänyt hankkii aseen ja tappaa joukon ihmisiä. Sen sijaan, että keskusteltaisiin siitä, miten tämä voidaan estää, puhutaan siitä olisiko murhaaja pitänyt lähettää takaisin Kosovoon. Vihamielinen maahanmuuttopolitiikka ei millään tavalla paranna turvallisuutta; voihan tänne tulla vaikka turistina. Entä jos seuraavan massamurhan tekijä on ahvenanmaalainen homo? Ei kai sekään ole meidän vaivamme, tekijähän kuuluu marginaaliryhmään – ongelma on ahvenanmaalaisten, ei meidän.

Ei minulla ole ollut turvaton olo Ranskassa, Israelissa tai Meksikossa sen takia, että sotilaat, poliisit ja vartijat kantavat järeitä aseita. Päinvastoin, kunhan näkyyn on ensin tottunut. Irlannissa tuntui turvalliselta, kun kotikatua käveli illalla verkkaisesti pamppuaan heilutteleva poliisi. Suomessa poliisi ei näy, eikä laki tunnu. Suomessa ei haluta tunnustaa, että turvallisuus olisi ongelma, siksi aseita on vain rikollisilla ja ampumaharrastajilla, joista minulle ainakin tulee ensimmäiseksi mieleen Matti-Juhani Saari. Onko valtion politiikka edelleen se, että tämän harrastuksen (sehän ei voi olla kovin monen leipätyö) vaaliminen on tärkeämpää kuin kaikkien muiden ihmisten turvallisuus? Suomessa on 1,6 miljoonaa luvallista ampuma-asetta, mistä jokainen ulkomaalainen sanomalehti muistutti meitä Sellon tapahtumista uutisoidessaan. Näiden samojen aseiden kanssa umpisuomalaiset miehet heiluivat uudenvuoden viikonloppuna ainakin viidessä paikassa kautta maan.

Suomi on asehullujen maa, koska arvomaailma on sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien luoma, eikä sitä ole kukaan koskaan saanut kyseenalaistaa. Täällä ihaillaan Suomi-konepistooleja, armeijaa ja talvisotaa. Sotahan on pyhä asia, koska siellä isät puolustivat maata ja menettivät järkensä itsenäisyyden puolesta. Niin kauan kuin arvomaailman ainoa perusta on kritiikitön ja kirkasotsainen isänmaallisuus ja tappamisenvälineiden ihailu, jota ei Sofi Oksanen, luoja varjele, tai kukaan suomalaisempikaan saa arvostella, ei järkevää keskusteluakaan voi syntyä. Niin kauan kuin isänmaallisuuden kultakehykset hämärtävät todellisen kuvan maasta, jossa me nykyään elämme, ei mikään myöskään muutu paremmaksi. Miten voisikaan, jos kaikki on jo niin hyvin. Miksi keskustella lainkaan?

Yksikään poliitikko ei ole tehnyt yhtään konkreettista ehdotusta yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi. Miten poliisin valtuuksia lisätään? Miten terveydenhuolto saadaan toimimaan? Miten aseet saadaan pois ammuskelijoilta? Ilmeisesti ketään ei kiinnosta. Tuttu pappi sanoi, että väkivallan kulttuurin olemassaoloa ei tunnusteta. Aseen pitäminen kotona on valtava vastuu ja samalla kiusaus. Miksi pitäisi ottaa se riski, että ase joutuu vääriin käsiin? Sen lisäksi pahantekijöitä ymmärretään liikaa. Kristillisen arvomaailman mukaan pahoista teoista seuraa rangaistus. Olen täsmälleen samaa mieltä. Lohduttominta on kuitenkin se, ettei niillä joilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuuteen, ole muuta sanottavaa kuin että tällaista ei voi hyväksyä. Suomi on murheellisten lausuntojen maa.