Halmet: tragedia

Aion elää pitkän elämän, mutta siinä vasta pulma. Tiedemiesten mukaan kala, viini, suklaa ja oliiviöljy ovat avuksi tavoitteeseen pääsemisessä. Takeita ei silti ole. Pitkän iän salaisuudesta on kuitenkin onneksi uutta tietoa – tarvitsemme telomeerejä. Telomeerihän liittyy soluihin, eikä nyt puhuta opiskelijasoluista, eikä kenenkään telomisesta. Kun solut jakautuvat, telomeerit lyhenevät ja se vaikuttaa kuulemma elämää lyhentävästi. Telomeerien lyheneminen aiheuttaa syöpää sekä sydän- ja verisuonitauteja. Yritän siis pitää hyvää huolta telomeereistani. Pysykää pitkinä, missä ikinä olettekin!

Toinen suuri mysteeri, lyhyen iän salaisuus, on saanut nyt julkisuudessa kasvot. Tony Halme sopii esikuvaksi kaikille niille, joiden mielestä virsi on lyhyestä kaunis. Tähän pyrkiessä kannattaa harrastaa ainakin nyrkkeilyä tai showpainia, käyttää amfetamiinia, kokaiinia, alkoholia ja anabolisia ja heilua äärioikeistolaisen nationalistipuolueen porukoissa. Kansanedustajan tai kaupunginvaltuutetun työstä on myös apua ja luvattomien aseiden hankkimisesta. Lapsuuden on hyvä olla ankea, aikuisuuden taas heitellä linnasta linnaan kuin Irwinin lauluissa. Kuin rikkaruoho elon yrttitarhassa, voisi sanoa. Vai voiko sittenkään?

Vastikään taivaallisiin ammattilaispainikehiin siirtyneestä kansanedustajasta ei ainakaan sovi kirjoittaa ihan mitä tahansa. Häntä ei missään tapauksessa kannata nimittää – vaikka tarkoitus olisikin kritisoida juuri median luomaa kuvaa ihmisestä – möhkäleen kokoiseksi kotieläimeksi, ei säälittäväksi katkokävelijäksi, eikä varsinkaan ikinä koskaan niskamakkaraksi. Halmetta äänestäneitä 16 390 itähelsinkiläistä luuseria ei sovi myöskään sanoa julkisesti itähelsinkiläisiksi luusereiksi tai tulee lättyyn. Tämän on epäilemättä havainnut myös Kaarina Hazard. Miten pahaa jälkeä pikkuisella kolumnillakin voi saada aikaan, kun sen laukaisee väärään suuntaan! Mutta ken leikkiin ryhtyy.

99% suomalaisista osaa tilastojen mukaan lukea. Tästä pitäisi tietysti riemuita, onhan koko koulujärjestelmämme maailmankuulu ja läkähdyksiin PISI-tutkimuksissa palkittu. Eikä vain lukea, vaan koko kansa osaa myös osalllistua nettikeskusteluihin nykypäivän nakkikioskijonossa eli sanomalehtien keskustelupalstoilla toisiaan rökittäen, ja käyttää myös sosiaalista mediaa. Facebookin ryhmään ‘Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää’ on liittynyt jo 16 822 jäsentä. Liittyäkö vai eikö liittyä – ei sitä ole juuri mietitty. Jos näistä kolmanneskin on lukenut Kaarina Hazardin kolumnin, se on jo enemmän väkeä kuin käy keskimäärin HIFK:n peleissä.

Hazard onnistui myös jalkauttamaan tavallisen kansan tietoisuuteen ihan uusia termejä: mediakriittisyys ja medialukutaito. Onhan kirjoituksessa häpäisty kolme maailmankuulua laulajaa ja eikö mokoma kolumnistin ketale yrittänyt lopussa ottaa hengiltä maailman parhaan mäkihyppääjänkin? Siinä luki Matti Nykänen, ei sitä voi lukea väärin. Mitä voi odottaa ihmiseltä, joka piilotteli jopa pappi Jaakobin kirjeitä, siunaili joku näistä EXIT ONLY -keskustelijoista. Toinen onnistui kampittamaan mukaan edesmenneen dublinilaissisällöntuottaja James Joycenkin. Hänkin kirjoitti kuolleista. Ja tämä kaikki on saatu aikaan 386 sanalla, siis painetulla sanalla ilman yhtään kuvaa ja yhden päivän aikana. Vieläkö joku väittää ettei sanassa ole voimaa?

Lopussa hyvin tapoihin kuuluu esittää parannusehdotuksia. Ehdotan, että koulujärjestelmää aletaan välittömästi – ellei niin ole jo tehtykin – radikaalisti heikentää niin, etteivät kaikki tarkkailuluokan gladiaattorit opi käyttämään sekä terävää kieltä että tietokoneita. Toinen vaihtoehto on selventää terminologiaa niin, että kaikki tajuavat. Medialukutaito on helppo; sehän on sitä, että osaa lukea saman jutun sekä netistä että paperilehdestä. Mediakriittisyys taas tarkoittaa sitä, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, jos ei ymmärrä mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Voi silti antaa keskipullealle kolumnistille välittömästi tuta mitä mediakriittinen lukija on mieltä tämän tekeleestä – mulli!