Sikanautaa

Sain anopilta pääsiäislahjaksi deodorantin, jossa lukee Freak. En kuitenkaan loukkaantunut, koska tiedän ettei anoppi osaa englantia, joten huumori tai ilkeys on tahatonta. Romaniassa vain on tapana antaa juhlapyhinä läheisille pieniä lahjoja. Ilahduin kuitenkin lahjan osuvuudesta: kyllä, todellakin tunnen itseni usein kummajaiseksi tai ainakin muukalaiseksi vieraassa maassa. Samalta tuntuu usein Suomessa, kun kerron asuvani Romaniassa. Siis missä? Miksi? Itsekin luulin muuttavani maahan, jossa ei tapahdu mitään ja joka on syrjässä kaikista maailman myllerryksistä. Toisin kävi. Talven poliittinen draama on muuttanut asetelman täysin. Nyt ollaankin myrskyn silmässä ja muutoksen tuulet puhaltavat navakasti. 

Romanialaiset äänestivät taas sunnuntaina presidenttiä. Selvä voittaja oli populistiehdokas, joka pelottaa poliittista eliittiä täällä ja Eu:ssa kuin kulkutauti ja edessä on kiihkeä kaksiviikkoinen ennen toista kierrosta. Vastassa on pääkaupungin lupsakka pormestari, joka väittää olevansa sitoutumaton. Usko ken tahtoo. Valtakunnan päälehtikin lähetti Suomesta toimittajan ja kuvaajan vaalien kunniaksi katsomaan, miltä siellä Romaniassa oikein näyttää. Veteraanireportterit ajelivat kurjaan maalaiskylään, löytääkseen oikeistopopulisteja äänestävän paikallisen. Ja kas, sopivasti humalainen ukko saatiin kuviin edustamaan kouluttamattomia ja maailmaa ymmärtämättömiä maalaisjuntteja, jotka kaiken huipuksi äänestävät väärin. Siinä mielessä juttu on oikeassa, että romanialaisia turhauttaa, monikin asia. Ja yhteiskunnassa muhii protesti, mutta ei täällä mitään outoja tapahdu – päinvastoin. 

Vaalitulos on looginen seuraus siitä, miten kansaa on kohdeltu näissä vaaleissa ja viime vuosikymmeninä. Sekin on totta, että populisteja äänestetään eniten maalla. Sillä, onko muutosta lupaava ehdokas oikeistoa vai vasemmistoa, tuskin on edes väliä. Romaniassa ei uskota enää ideologioihin, sen aika meni jo. Puolueet ovat kaikki opportunistisia, vaihtavat nimiä ja johtoa keskenään milloin kenenkin suosiota kalastellen. Nimet voivat olla mitä tahansa. Liberaalit eivät edusta liberalismia eivätkä demokraatit demokratiaa. Kaksi suurta puoluetta löytävät kuitenkin hallitusneuvotteluissa aina kummasti toisensa vaalituloksista riippumatta, vähän kuin sika ja nauta jauhelihapaketissa. On sama mitä sekaan jauhetaan, lopputulos näyttää aina samalta. 

Törmäyskurssilla vaaleissa eivät siis ole perinteiset poliittiset suuntaukset vaan globalismi ja nationalismi. Voisi sanoa, että vastakkain ovat kaupunkilaiset ja maalaiset, mutta se olisi liian yksinkertaistettu totuus. Todellinen syy siihen, miksi kansa on saanut tarpeekseen, on eriarvoistunut ja läpeensä epäoikeudenmukainen yhteiskunta ja sitä voi hyvällä syyllä pitää poliittisen eliitin aikaansaannoksena. Ei kriisiin tarvita ulkomaista häirintää, se on ihan kotikutoisesti luotu. Niillä, joilla menee hyvin on kaikki ässät kädessä, muilla ei ole edes pelikortteja. Suurten kaupunkien ostoskeskukset ja IT-firmat elävät eri vuosisadalla kuin maalaiskylän mutainen raitti porsaineen. 18 vuotta EU-jäsenyyttä ei näy maalla mitenkään. Olisi siinä ajassa ehtinyt korjata tien jos toisenkin, sillat ja rautatiet, jos vain olisi haluttu. Eu-rahat ovat luiskahtaneet johonkin muualle. 

Poliitikkojen vaalitappion pelossa kuiskailemat uhkaukset Eu:n tukien menetyksistä kaikuvat kuuroille korville. Romania on Euroopan maiden välisessä kisassa kuin Antti Tuisku SM-hiihdoissa. Kaikki kunnia Tuiskulle ja jokaiselle, joka hiihtää kisoissa maaliin, mutta jos toiset ovat aloittaneet treenaamisen 30 vuotta aikaisemmin, ei ole mitään saumaa ottaa muita enää kiinni. Ei edes alamäessä, eikä millään voitelulla. Romanian yhteiskunta toimii juuri sillä voitelulla, eikä millään muulla. Ehkä romanialaiset ovat vihdoin kyllästyneet koristeellisiin juhlapuheisiin ja tyhjiin lupauksiin, ja tehottomaan korruptioon. Kun perässähiihtäminen ei ole tuonut mitään hyvää, ollaan valmiita suksimaan ihan omaa latua, kunhan vain joku näyttää sauvalla tietä. 

Valtapuolueiden vaalitaktiikka uusintavaaleissa oli sinänsä ovela: ehdolle marssitettiin lajitelma muka erilaisia ehdokkaita, jotta äänipotti hajoaisi mahdollisimman tehokkaasti. Se toimi, mutta ei riittänyt. Romanialaisten muroihin on kustu niin kauan, ettei enemmistöä enää sumuteta. Miljoonat ovat muuttaneet ulkomaille, koska he haluavat elämässään muutakin kuin harmaan kerrostalokaksion ja käytetyn Dacian. He tietävät omakohtaisesti kuinka vähän maa on mennyt eteenpäin, samalla kun muu Eurooppa puksuttaa kaukana tulevaisuudessa. Diasporan äänet ovat selvin protesti nykymenoa vastaan. Ei siellä mitään ekstremistejä olla. Kuka tahansa on parempi kuin se, mitä tähän asti on nähty. Kun vaihtoehto on tarjolla, se kyllä kelpaa. 

Suomessa viikon suurin kriisi on kuulemma jauhelihan loppuminen. Kuulostaa hiukan tahallisesti aiheutetulta ongelmalta, vaikkei sitä kukaan myönnäkään. Asialla ei ole varmaan mitään tekemistä sen keinolihatehtaan kanssa. Romaniassa saa syötävää lihakaupasta niin paljon kuin haluaa, eikä ole kallistakaan. Emme ole S-ryhmän armoilla. Pääsiäisen alla seisoin tosin jonossa, joka kiemurteli ulos asti, jotta sain porsaanniskat, ulkofileet ja kananrinnat juhlapöytään. Jauheliha kannattaa jauhattaa itse valitusta naudanlihafileestä, niin saa varmasti tuoretta. Veikkaan, että romanialaiset ovat saaneet sikanaudasta tarpeekseen ja oikeistopopulistit voittavat tyrmäyksellä seuraavankin kierroksen. Jos olen väärässä, lupaan syödä kilon jauhelihaa vaikka kylmänä.