Huputiti hummani
Tein kansalaisuustestin. Siis sellaisen leikkimielisen Hesarin keksimän suomalaisuustuntemuksen testin ja kiusallinen tulos oli, että en saisi Suomen kansalaisuutta. Tulos jäi tosin vain niukasti alle karsintarajan. Kysymykset olivat melko huumorintajuttomia ja vaativat tuntemusta lakipykälistä, kansallislaulun sanoista ja jouluperinteistä. Testi oli varmaankin lehden oma näkemys kansalaisuusvaatimuksista tai sitten se oli tarkoituksella tehty hankalaksi myös suomalaisille. Vähintään pitäisi olla mainittu lähdeteos tai relevantti opintomateriaali, josta voi luntata tentissä. Muuten näkemys suomalaisuudesta ja asioiden merkityksellisyydestä on hyvin henkilökohtainen ja siitä on liian helppo olla eri mieltä. EU-tuomioistuin hukkuisi valituksiin, jos kyseinen testi oikeasti toteutettaisiin.
Reputettuani kotimaassa kokeilin onneani brittiläisyydessä. Sain neljästätoista kysymyksestä vain viisi oikein. Tämäkin testi oli lehden keksimä ja fiktiivinen, mutta huomattavasti hauskempi ja lähdeteos – juuri testiä varten julkaistu kirjanen – oli selvästi mainittu. Lukemalla kirjan ehkä jo pääsisin luokalta. Häiritsevin vääristä vastauksista oli kuitenkin vähintään kyseenalainen. Kansalaistietokirjan mukaan nimittäin joulupukki asuu pohjoisnavalla, ei Lapissa, kuten jokainen Suomen kansalainen tietää. Pitääkö anglosaksiksi tullakseen osata ja ymmärtää valehdella vai uskoa oikeasti tähän lapselliseen vilppiin, jolla viattomille brittimukuloille syötetään pajunköyttä tärkeässä asiassa? Vai onko siellä tuoreempaa tietoa joulupukin asuinkunnasta? Lappiin saapui jostakin syystä tänä vuonna vähemmän brittituristeja kuin aikaisempina vuosina.
Kun lentomatkustajien sekaan onnistui USA:ssa soluttautumaan yksi nigerialainen wannabe-muslimiterroristi, presidentti Obama piti välittömästi kriisipalaverin ja vaati turvatoimien kiristämistä lentokentillä. Onneksi terroristi ei onnistunut tekemään pahojaan. Siitä huolimatta häntä odottaa elinkautinen vankeus, kun tuomion aika tulee. Kun espoolaisessa kauppakeskuksessa ammuttiin neljä viatonta ihmistä keskellä päivää, presidentti Halonen lähetti kukkia ja kauniisti käsinkirjoitetun kortin. Haluan olla amerikkalainen. Mutta kansalaisuustestissä tulee vain puolet oikein, niistäkin osa arvaamalla. Jatkoon pääsisi 80%:lla, joten minulle suositellaan aiheellisesti oppikirjojen lukemista uudestaan.
Englantilaisia emme halua olla, amerikkaisiksi emme pääse, tehkäämme sitten parempi kansalaisuustesti. Mitä siinä pitäisi kysyä? Teoriaosassa pitää ehdottomasti tietää montako suomalaista on kautta aikojen voittanut formulaosakilpailuja ja ketkä he ovat. Sodista viis, niistä on liian kauan. Suomi maailmalla -osassa olisi syytä myös muistaa keneltä painavasanainen suomalainen valtiomies sai suukon ottaessaan vastaan Nobelin rauhanpalkintoa Oslossa vuonna 2008. Sen lisäksi kysyttäisiin Elias Lönnrotin kengännumeroa ja montako omaa hammasta Teemu Selänteellä oli suussaan kun hän voitti NHL:n pistepörssin. Jotta kielitestistä tulisi hiukan vaativampi, olisi hyvä pakkoluettaa ainakin yksi vapaavalintainen Jari Tervon kirja, jonka jälkeen vaadittaisiin muistamaan ulkoa kirjan nimi.
Käytännön osiossa taas voisi olla sokkotesti, jossa maistatettaisiin suosituimmat suomalaiset keskioluet ja lenkkimakkarat. Koska rehellisyys on olennainen osa kansanluonnettamme, ne jotka väittäisivät tunnistavansa erilaisia makuja, hylättäisiin samantien, koska he valehtelevat. Auktoriteettien kunnioitusta testattaisiin vuodenajasta riippuen heittämällä vaalimainoksia joko lumipalloilla tai kumisaappailla. Jokaisesta osumasta tulisi miinusta. Kestävyyttä ja isänmaauskollisuutta voitaisiin mitata katsottamalla yhtä kyytiä koko linnanjuhlien kättely, silmää räpäyttämättä. Polygamisista kulttuureista tulevat hakijat karsiutuisivat luontevasti EU-konkannon mittelössä – yritä nyt ylittää vesiestettä neljä vaimoa selässä ja tunika päällä.
Paatoksellisempien hymnien sijaan voisi vielä lopuksi opetella ulkoa sekä sanat että sävelen suosittuun Tapio Rautavaaran esittämään kaunolauluun Juokse sinä humma ja laulaa luikauttaa ikivihreän mieluiten ylälauteelta. Kertosäehän menee näin: Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei...
Reputettuani kotimaassa kokeilin onneani brittiläisyydessä. Sain neljästätoista kysymyksestä vain viisi oikein. Tämäkin testi oli lehden keksimä ja fiktiivinen, mutta huomattavasti hauskempi ja lähdeteos – juuri testiä varten julkaistu kirjanen – oli selvästi mainittu. Lukemalla kirjan ehkä jo pääsisin luokalta. Häiritsevin vääristä vastauksista oli kuitenkin vähintään kyseenalainen. Kansalaistietokirjan mukaan nimittäin joulupukki asuu pohjoisnavalla, ei Lapissa, kuten jokainen Suomen kansalainen tietää. Pitääkö anglosaksiksi tullakseen osata ja ymmärtää valehdella vai uskoa oikeasti tähän lapselliseen vilppiin, jolla viattomille brittimukuloille syötetään pajunköyttä tärkeässä asiassa? Vai onko siellä tuoreempaa tietoa joulupukin asuinkunnasta? Lappiin saapui jostakin syystä tänä vuonna vähemmän brittituristeja kuin aikaisempina vuosina.
Kun lentomatkustajien sekaan onnistui USA:ssa soluttautumaan yksi nigerialainen wannabe-muslimiterroristi, presidentti Obama piti välittömästi kriisipalaverin ja vaati turvatoimien kiristämistä lentokentillä. Onneksi terroristi ei onnistunut tekemään pahojaan. Siitä huolimatta häntä odottaa elinkautinen vankeus, kun tuomion aika tulee. Kun espoolaisessa kauppakeskuksessa ammuttiin neljä viatonta ihmistä keskellä päivää, presidentti Halonen lähetti kukkia ja kauniisti käsinkirjoitetun kortin. Haluan olla amerikkalainen. Mutta kansalaisuustestissä tulee vain puolet oikein, niistäkin osa arvaamalla. Jatkoon pääsisi 80%:lla, joten minulle suositellaan aiheellisesti oppikirjojen lukemista uudestaan.
Englantilaisia emme halua olla, amerikkaisiksi emme pääse, tehkäämme sitten parempi kansalaisuustesti. Mitä siinä pitäisi kysyä? Teoriaosassa pitää ehdottomasti tietää montako suomalaista on kautta aikojen voittanut formulaosakilpailuja ja ketkä he ovat. Sodista viis, niistä on liian kauan. Suomi maailmalla -osassa olisi syytä myös muistaa keneltä painavasanainen suomalainen valtiomies sai suukon ottaessaan vastaan Nobelin rauhanpalkintoa Oslossa vuonna 2008. Sen lisäksi kysyttäisiin Elias Lönnrotin kengännumeroa ja montako omaa hammasta Teemu Selänteellä oli suussaan kun hän voitti NHL:n pistepörssin. Jotta kielitestistä tulisi hiukan vaativampi, olisi hyvä pakkoluettaa ainakin yksi vapaavalintainen Jari Tervon kirja, jonka jälkeen vaadittaisiin muistamaan ulkoa kirjan nimi.
Käytännön osiossa taas voisi olla sokkotesti, jossa maistatettaisiin suosituimmat suomalaiset keskioluet ja lenkkimakkarat. Koska rehellisyys on olennainen osa kansanluonnettamme, ne jotka väittäisivät tunnistavansa erilaisia makuja, hylättäisiin samantien, koska he valehtelevat. Auktoriteettien kunnioitusta testattaisiin vuodenajasta riippuen heittämällä vaalimainoksia joko lumipalloilla tai kumisaappailla. Jokaisesta osumasta tulisi miinusta. Kestävyyttä ja isänmaauskollisuutta voitaisiin mitata katsottamalla yhtä kyytiä koko linnanjuhlien kättely, silmää räpäyttämättä. Polygamisista kulttuureista tulevat hakijat karsiutuisivat luontevasti EU-konkannon mittelössä – yritä nyt ylittää vesiestettä neljä vaimoa selässä ja tunika päällä.
Paatoksellisempien hymnien sijaan voisi vielä lopuksi opetella ulkoa sekä sanat että sävelen suosittuun Tapio Rautavaaran esittämään kaunolauluun Juokse sinä humma ja laulaa luikauttaa ikivihreän mieluiten ylälauteelta. Kertosäehän menee näin: Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei...
Kommentit
Lähetä kommentti