Via Fantastica

Väitetään, että parhaat asiat ovat ilmaisia. Se pitänee paikkansa, koska viime perjantaina osuin Emma-museoon juuri sinä päivänä kun sisäänpääsystä ei tarvinnut maksaa. Nautin vierailusta erityisesti, koska Romaniassa kulttuuri- ja taide-elämyksiä on harvassa ja museotkaan eivät ole kovin inspiroivia. Mauri Kunnaksen piirroksia näkee harvoin. Tosin täytyy myöntää, että pääsen hyviin konsertteihin ilmaiseksi valokuvaajana. Aidoimmat elämykset löytyvät silti metsästä. Olkoonkin klisee, mutta henkisen akun lataamisessa luontoa, ja ennen kaikkea metsässä liikkumista ei voita mikään. Luulin myös, että sitä harrastavat vain suomalaiset, mutta olin onneksi väärässä. 

Vaellusreitti Via Transilvanica halkaisee koko Romanian pohjoiselta rajalta lounaiskulmaan, yhteensä 1400 kilometriä. Se avattiin jo neljä vuotta sitten, mutta itse sain kuulla tästä aarteesta vasta viime vuonna. Siitä alkoi innostus, vaeltamisesta on nopeasti tullut enemmän kuin harrastus, se on jo melkein pakkomielle koko perheelle. Huolella merkityt polut poukkoilevat vuorilla, metsissä ja syrjäkylissä, paikoissa joihin muuten tuskin koskaan päätyisi. Matkalla on mahdotonta eksyä, koska kilometrin välein vastaan tulee taiteilijoiden veistämä uniikki kivipylväs. Takana on nyt 140 tolppaa eli kymmenen prosenttia reitistä on kuljettu. Tästä saa todisteeksi päivämatkan päätteeksi leiman pieneen vihkoon. Kulkijoille on aina etapin varrella tarjolla myös majoitus- ja ruokapaikkoja, paikalliset kyläläiset tarjoavat usein syötävää tai vähintään raikasta lähdevettä. Yksinäistäkään ei ole koskaan ollut. 

Reitin ja idean takana on huikea tarina. Useriun veljekset, Alin ja Tibi, ovat tehneet kaiken itse, omana yksityisenä projektina. Idea syntyi kun nuorempi veljeksistä, Tibi, oli istunut tekemistään rötöksistä lähes kymmenen vuotta vankilassa Saksassa. Hän päätti muuttaa elämänsä suuntaa. Vankilasta astui hukattujen vuosien jälkeen ulos kovakuntoinen ja määrätietoinen mies, joka alkoi juosta. Tie vei ultramatkoille ja pian Tibi oli voittanut 6633 Arctic Ultra -juoksun Kanadassa kolme kertaa peräkkäin. Isoveli Alinin tuella kokemuksista syntyi kirja, joka myi hyvin. Tuotot päätettiin käyttää seuraavan unelman toteuttamiseen – Via Transilvanicaan. Ajatuksena ei ollut tehdä voittoa, vaan jotakin hyvää omassa maassa, jotain mikä hyödyttää autioituvien syrjäseutujen asukkaita. Siitä syntyi Romanian taatusti hienoin matkailuinnovaatio. 

Rehellisesti sanottuna Romanian matkailuala ei ole kukoistanut sitten 70-luvun rantalomabuumin. Hankkeet, joita on viritelty, ovat olleet säälittäviä rahastusyrityksiä (Dracula Parc), jotka ovat kaatuneet joko epärealistisiin suunnitelmiin tai keskinäisiin riitoihin. Valtio ei ole kiirehtinyt tukemaan myöskään Useriun veljeksiä. Byrokratia ja kateus ovat heittäneet paljon kapuloita rattaisiin. Luovuttaminen ei ole kuitenkaan ollut vaihtoehto. “Menneisyyden on ymmärrettävä, ettei sillä ole viimeistä sanaa ihmisen elämässä. Se on vain osa, jonka päälle kaikki voidaan milloin tahansa kirjoittaa uudestaan”, kirjoittaa Tibi Useriu kirjassaan. Se sopisi hyvin kannustukseksi myös Romanialle. Harmi, ettei sitä ole täällä ymmärretty. 

Tapasin Alin Useriun viime vuonna, kuinka ollakaan – metsässä. Kuljimme samaan suuntaan, hän oli lähtenyt vaeltamaan Via Transilvanicaa etelästä pohjoiseen, ja takaisin. Harmaapartainen mies oli sekä kovakuntoinen että erittäin ystävällinen. Hän markkinoi vaellusreittiä vaeltamalla siellä itse ja juttelemalla ihmisten kanssa. Taktiikka on hidas, mutta toimiva. Lyhyen keskustelun aikana totesin, että olemme monesta asiasta samaa mieltä. Myös siitä, että Via Transilvanicasta tulee vielä tunnettu. Jos vain metsät säilyvät. Useriun veljekset ovat tehneet jotain, mikä elää paljon kauemmin kuin me. Se on aikamoinen perintö. Oma vaellus jatkuu taas viikonloppuna yhdellä etapilla. Olisi suurta tyhmyyttä jättää polku kulkematta kun siihen on mahdollisuus ja se lähtee melkein kotiovelta.