Hyvät kaupunkilaiset

Kuulin joskus Intiassa tarinan, jossa syrjäisen maalaiskylän asukkailta oli kyselty, miten brittihallinnon poistuminen oli näkynyt heidän elämässään. Kyläläiset eivät tuntuneet ymmärtävän kysymystä. Kävi ilmi, etteivät he olleet koskaan kuulleet brittien tulosta Intiaan. Brittien hallinto kesti kuitenkin lähes sata vuotta. Ehkä se näkyi Delhissä, niille jotka siellä kävivät. Maalla eletään kuitenkin eri aikaa. Uudet keksinnöt saapuvat hitaasti perille, jos saapuvat lainkaan. 

Myös kulttuuriero maaseudun ja kaupunkien välillä on iso, ehkä jopa isompi kuin eri maiden tai kansojen välillä. Me asumme maalla. Neljännesvuosisadan pääkaupungeissa bunkanneelle siinä on välillä nieleskelemistä, mutta kaikkeen tottuu, sanotaan. Ehkä muutos on helpompi tähän suuntaan. En ikävöi pääkonttoreita enkä metroaikataulua. Anonymiteetin menettämisen kääntöpuoli taas on se, että joka kulmassa tulee joku tuttu vastaan. Olen siis downshiftannut onnistuneesti. Kuulostaapa kaupunkilaiselta.  

On trendikästä ilmoittaa luopuvansa jostakin, eritoten jos asuu kaupungissa. Täytyy vähentää kulutusta, kulkea julkisilla, ostaa käytettyä, matkustaa vähemmän eikä saa syödä lihaa. Myös diesel-autosta ja televisiosta pitää luopua. Mikäs siinä, jos on mahdollisuus valita. Sitä kutsutaan toisaalta myös moraaliposeeraukseksi tai hyvesignaloinniksi. Samaa harrastavat niin ihmiset kuin yrityksetkin. Ilmoitetaan lista oikeiksi koettuja, muiden silmissä hyveellisiä valintoja, vaikka mummolassa sunnuntaina syödäänkin lihapullia ja katsotaan telkkaria. 

Tulin Intiasta melkein suoraan Romaniaan parikymmentä vuotta sitten. Olin ehtinyt opetella kasvissyöjäksi. Olin siis luopunut lihansyönnistä. Yhtä nopeasti luovuin kasvissyönnistä tulevan anopin lihapadan edessä. Ei se kivutonta ollut, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Sama ongelma on maalla asuessa. Ostetaan ja syödään sitä mitä on. Siksi ajan diesel-autollani vielä monta vuotta. En pidä realistisena, että Romaniassa tapahtuu suuria muutoksia kovin nopeasti. Kierrätyskin on lähtökuopissaan ja digitalisaatiota ei ole edes aloitettu. 

Täällä pidetään myös perinteistä sitkeästi kiinni. Jos turkkilaiset valloittajat eivät saaneet romanialaisia luopumaan kristinuskosta, mikään direktiivi ei saa romanialaisia grillaamaan sen paremmin ötököitä kuin nyhtökauraakaan. EU-byrokraattien pitäisi olla ottomaanien sulttaanin joukkoja karskimpia ja siihen en usko. Toisaalta EU:n kykyä käsittämättömiin saavutuksiin ei kannatta aliarvioida. Turkkilaisten mailla oli aikanaan kyseenalainen kunnia synnyttää käsittämätön bysanttilainen byrokratia. Brysselissä on varmasti jo lyöty entiset ennätykset. 

Muutos lähtee ihmisistä itsestään, jos lähtee ja kun lähtee. Ei lasitornista käskemällä. Suomessa jos missä tämän pitäisi jo olla selvää. Voisi kuvitella, että valtion holhouksella olisi saatu sadassa vuodessa alkoholin kulutus kuriin, mutta eipä ole. Romaniassa viiniä saa maitokaupasta, eikä humalaisia silti juuri näy. En väitä, etteikö ongelmiakin olisi, mutta ei se siitä viinin hinnasta riipu. Nautin sekä viinistä, että sen kanssa lihakaupasta ostetuista porsaan niskapaloista, koska kannatan lähituotantoa. Niin täällä on tehty tuhansia vuosia. 

Ei minulla mitään kehitystä vastaan ole, älkää ymmärtäkö väärin, kunhan se vie johonkin suuntaan. On kaunis ajatus sinänsä, että Espoossa pelastetaan maailmaa omilla kulutusvalinnoilla. Ikävöin kierrätyskeskuksia. Pelkästään Intiassa on kuitenkin 320 miljoonaa autoa. Niiden vaihtaminen sähköisiksi ei tapahdu vielä tänä vuonna. Ettekä te halua tietää, miltä Delhin sähköjohtoverkosto näyttää. Siellä on vielä asioita kesken. Suurin osa maailman ihmisistä tekee valintoja, jotka ovat sekä mahdollisia että kannattavia. Elämä on lyhyt asketismiin vain idealismin vuoksi. Ideologia pitää siis onnistua myymään meille uusmaalaisillekin, muuten se jää pienen piirin kaupunkiutopiaksi.