Munaa on

Ei tarvitse olla psykologian maisteri havaitakseen, että meillä suomalaisilla on kompleksinen suhde omaan identiteettiin. Haluamme kovasti olla jotain, jotta muutkin huomaavat, että olemme nyt jotain, ikäänkuin emme vielä olisi mitään. Se, mitä me nyt olemme ei riitä meille, meidän pitäisi olla vielä enemmän. Identiteettimme on siis vajaa, emme tunne olevamme riittävästi jotain. Suomalaisuus ei ole valmis, sitä täytyy vielä kehittää. Huomaatteko, että käytän me-muotoa, liittääkseni itseni tiukasti tähän suomalaisten joukkoon, vaikka en siihen täysin koekaan kuuluvani. Suhteeni omaan suomalaisuuteeni on siis vielä kompleksisempi kuin suomalaisilla yleensä. Kyseessä on kuuluisa muna-kana-ongelma. Ehkä tyypillinen suomalainen on kuin munamies. Hän tietää, ettei ole vielä valmis, mutta ei tiedä mitä hänestä vielä tulee vai tuleeko mitään. Munamies on hiukan yksinkertainen ja naiivi, mutta sympaattinen ja vilpitön. Pitääkö munamiehen sitten kehittyä mihinkään? Tuskin. Kolmevuotiaskin ymmärsi heti mikä munamiehessä on hauskaa. Munamies on hassu, eikä selittele liikaa. Munamies on oma itsensä ja hyväksyy itsensä. Voisimme oppia munamieheltä senkin, että eläisimme tässä ja nyt, koska tulevaisuus on kuitenkin suuri arvoitus. Emmekä yrittäisi epätoivoisesti olla jotain muuta. Suomalaisilla on kompleksi myös jalkapallosta. Voisi helposti luulla, että olemme niitä harvoja maita, joissa tätä ongelmaa ei ole, mutta sekin on nyt rantautunut meille jostakin. On vain kaksi maata, joissa jalkapallo ei ole ykköslaji. Ne ovat Suomi ja Kanada. Käymällä kerran jalkapallo-ottelussa, voi helposti todeta, mikä ongelma on. Otteluissa ei ole katsojia, koska pelaamisen taso on niin heikko. Tämäkin on muna-kana-ongelma. Jalkapalloa ei osata, koska jalkapallokulttuuria ei ole ja toisinpäin. Miksi emme sitten tyytyisi olemaan maailman parhaita suojalkapallossa? Kielentutkija Janne Saarikivi hakkaa komeasti maanrakoon ajatuksen Guggenheim-museosta Helsingissä sanoilla "vihoviimeisen kökköbanaanimaan kulttuurikateellisen eliitin lohduketutti". Lausunnossa on munaa, vaikka olisikin eri mieltä. Ei tarvise olla edes kielentutkija, havaitakseen että museosuunnitelma ärsyttää. Mehän voisimme tehdä Kiasmassa omia juttujamme ihan vapaasti ja antaa Guggenheimin tehdä omiaan. Pitääkö siitäkin luoda kompleksi? Nyt ulkomaalainen huippujoukkue on (ehkä) tulossa meille ja me olemme niin alemmuuskompleksin tutisuttamia, että luovutamme jo ennen kuin ottelu on alkanutkaan. Vain suomalaiset onnistuvat munaamaan tämänkin. Myös Jari Sarasvuolla on munaa sanoa asiat suoraan. “On mielekkäämpää yrittää säväyttää maailmaa taidemuseoilla kuin Itämerella, iloisella kansalla tai hyvällä ruoalla.” Potku osuu terävästi suoraan maabrändikeskustelun nivusiin. Sitten hyvät uutiset: Suomenkin maabrändiä kolhineen jalkapalloharrastaja Silvio Berlusconin syytesuoja saattaa murentua, mikä merkitsisi sitä, että hän joutuu jotenkin edes vastuuseen tekemistään rötöksistä. Valtaosa italialaisista iloitsisi tästä, pääministeri kun ei ole kohentanut omankaan maansa brändiä maailmalla. Silvio-setä on kuitenkin hankkiutunut lähtemättömästi osaksi suomalaista ruokakulttuuria arvostelemalla elintarvikeviraston sijoittamista. Kotipizzan mainoslause osuu edelleen: Berlusconissa ei ole munaa.