Seuraava tapahtui espoolaisen kerrostalon pihalla vuoden kolmantena aamuna. Naapuritalon ikkuna avattiin.
“Korjaa se varashälytin autostas, ei huvita herätä joka aamu viideltä sen takia. Kiitos.” Ikkuna meni kiinni ennenkuin Audiaan harjaava hämmästynyt tyttö ehti edes reagoida. Naapuri ei sanonut huomenta, ei tullut ulos talostaan, ei edes näyttäytynyt. Molemmille jäi taatusti paha mieli, mutta kirosanoja ei sentään tarvinnut kuunnella. Hän sanoi kiitos, mutta saman asian voisi silti sanoa niin monella tavalla.
“Onko Suomi hyvä maa elää?”, kysyi presidentti Halonen uudenvuodenpuheessaan. Voisi ollakin, jos joku ei aina loukkaantuisi, solvaisi ja kiukuttelisi. Kaikesta tehtaillaan aina valituksia ja tätä pidetään tärkeänä kansalaisoikeutena. Syyllisiä omaan kurjaan kohtaloon löydetään vasemmistosta, oikeistosta, maahanmuuttajista, työttömistä, ökyrikkaista, pakolaisista, poliiseista tai rosvoista. Miksi etsiä vikaa itsestään, kun se on ilmiselvästi muissa. Tuohtumisesta on tullut kansallisurheilua ja siitä ollaan oikein ylpeitä.
Tulevien vaalien suurvoittajaksikin povataan tuohtuneiden puoluetta, jonka ainoa poliittinen linja on se, että nyt riittää. Ne, jotka eivät kuulu mielensäpahoittaneiden joukkoon, ovat pahoittaneet mielensä tuohtuneiden julkisesti esittämistä mielipiteistä. Onneksi kaikki on muuttunut ja politiikkaa, vaaleja ja ennusteita on helppo seurata. Vaalit voittaa se, joka saa kahmittua itselleen sosiaalisessa mediassa mielensäpahoittaneiden tuen ja äänet.
Presidentin kysymys on kuitenkin hyvä. On huojentavaa kun voi ajatella, että Suomi on hyvä maa, kunhan vain muistaa valita sopivat vertailukohdat. Montako minuuttia Haitilla saa kuunnella hissimusiikkia, ennenkuin terveyskeskus vastaa puhelimeen? Halonen unohti harmikseni kokonaan mainita puheessaan tärkeimmän ulkopoliittisen kontaktinsa lännessä, nimittäin Conan O’Brienin. Tämän suuren suomalaisten ystävän uusi show ei edelleenkään näy Suomessa ja se on barbaarinen vääryys. Pitäisikö Natoon liittymistä sittenkin harkita?
No, lopetetaan itkeminen. Talk shown ehtii jokainen nähdä uusintana jo kesällä 2015. Ei siihen kauan mene. Aika kuluu muutenkin niin viheliäisen nopeasti. Vasta on saatu silmästä side pois, kun jo aletaan suunnitella seuraavan uuden vuoden paukkuja. Meillä muuten ammuttiin raketit maalla Porvoon lähellä. Kaupunkilaislapsi kysyi missä ne ovat, kun odotettiin ulkona pamauksia. Vastasin, että tuolla pellon laidassa.
“Minkä kellon?”, 4-vuotias ihmetteli. Hän ei tiennyt mikä on pelto.
Se huuteleva naapuri vaivaa minua silti. Eikö ikkunasta huutelu ole yhtä rohkeaa kuin ohikulkijoiden päälle räkiminen parvekkeelta? Miten hyvä mieli kaikille olisi jäänyt, jos naapuri olisi valinnut sanansa toisin, vaikka olisi silti kertonut asiansa. Se olisi ajanut saman asian. Emmekö me ikinä opi edes vanhoja sananlaskuja? Kyllä se metsä vastaa, vaikka täällä hiljaista onkin. Jos ikkunasta huutelisi vihanpurkausten sijaan kaikille vaikka hyvää uutta vuotta, asiat voisivat olla toisin.
Kommentit
Lähetä kommentti