Aikamatkustajan blogi

Olen istunut tänä kesänä monta kertaa Lauttasaaren uimarannan kahvilassa . Kahvila on suosittu. Terassilla on aina väkeä, jopa sateella. Luukulla on usein jono. Henkilökuntaa olen silti nähnyt vain kaksi, joten pöydät ovat likaisia, tuolit siellä täällä ja kaikki muutenkin kuin myrskyn jäljiltä. Joku uupunut ehtii välillä hätäisesti pyyhkäistä kämmenselällä enimpiä muruja pöydiltä ja toisella hikeä otsalta. Pikkaisen siivoamalla paikasta saisi jopa sympaattisen. Kahvi ja voisarvet ovat oikein hyviä, mutta missään tapauksessa hinta ja laatu eivät kohtaa. Kallista on. Jos olisimme Välimeren rannalla, ja säähän ei ole yhtään siitä poikennut, pöytien välissä juoksisivat sekä tarjoilijat että astioiden korjaajat ja ulkopuolella olisi sisäänheittäjä tarjousflyereiden kanssa. On jotenkin outoa, että tällaisena hellekesänä, kun nuorilla ei ole kesätöitä, ei terassille ole palkattu kesäapulaisia. Minimipalkalla tulijoita kyllä riittäisi. Ilmeisesti ei ole varaa, vaikka pöydät ovat koko ajan t...

Suomalaiset sanovat matkustavansa Eurooppaan, kun he menevät vaikkapa Saksaan tai Ranskaan. Suomi ei siis kuulu Eurooppaan, vaikka kuuluu virallisesti Unioniin. Mistä Eurooppa sitten alkaa? Onneksi raja on lähellä. Lyhin tie kulkee laivalla etelään, Eurooppa alkaa heti Tallinnasta, 84 km päässä Helsingistä eli kuuluisaan maanosaan pääsee täältä puolessatoista tunnissa. Tästä on lukuisia todisteita , jotka voin kertoa heti ennen kuin joku tiukkapipoinen alkaa kaivella maantiedon kirjoja ja wikipedioita kaapeistaan.  Eurooppalaiset maat ovat alkaneet huomattavasti muistuttaa toisiaan. Samoja kauppoja löytyy joka kaupungista, ketjut leviävät syrjäkyliinkin, kaupoista saa samoja tuotteita ja ihmiset kuuntelevat samaa musiikkia. Euroopassa asuneet pitävät sitä jo niin yhtenäisenä alueena, että he puhuvat ennemmin kaupunkien kuin maiden persoonallisuudesta ja tunnusomaisista ominaisuuksista. Berliini on aina Berliini. Krakova ei mennytkään pilalle. Oletko käynyt jo Bruggessa?  Helsi...

“Isovanhemmat varmaan mielellään auttavat” , ehdotetaan aina kun erehtyy puhumaan väsymyksestä. Eivät he ole ehtineet, eivät minun vanhempani. Esikoisen syntymästä asti minua on vaivannut heidän etäinen suhtautumisensa. Luulin, että se johtui välimatkasta, mutta Suomeen muutto ei parantanutkaan tilannetta. Ensin he olivat kiireisiä. Mihin eläkeläisillä voi olla aina kiire? Lapset olivat liian pieniä. Sitten he sanoivat, että lapset eivät varmaan edes osaa olla muiden kanssa kun ovat aina olleet niin tiiviisti äidin kanssa. Kiitos, mutta ei ole ollut ketään kenelle jättää lapsia, kun isovanhemmat eivät koskaan tarjoutuneet auttamaan. Vanhemmuus on rooli, joka valitaan – kutsumusammatti, jota ei oikein voi jättää aiheuttamatta kohtuuttomia kärsimyksiä. Sopimuskin kestää eliniän. Eikö isovanhempien roolissa ole mitään velvoitteita tai vastuuta? Antaako isovanhemmuus oikeuden syödä rusinat pullasta eli olla lastenlasten kanssa vain aurinkoisina päivinä, kaksi kertaa vuodessa kun nämä ova...

Homo Cabanus eli mökki-ihminen on läheistä sukua tavalliselle koti- tai kaupunki-ihmiselle. Mökki-ihminen saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta hän itse pitää aktiviteettejaan hengellisesti korkeatasoisena ja arvokkaina. Ulkopuolisen silmin mökki-ihminen harrastaa alhaista älykkyystasoa ja olematonta liikunnallisuutta vaativia lajeja kuten tikanheittoa ja mölkkyä ja syö yksipuolisesti päivästä toiseen keitettyjä perunoita ja grillattua makkaraa sekä nauttii suuria määriä miedosti alkoholipitoisia juomia. Mökki-ihminen ei näytä häiriintyvän älyllisten virikkeiden puuttumisesta. Arkisesta koti-ihmisestä voi tulla mökki-ihminen pysyvästi tai lyhyemmäksi ajaksi (regressio), jonka jälkeen tämä palaa taas vaivattomasti alkuperäisiin elämäntapoihinsa. Myös ulkoinen olemus muuttuu olennaisesti kun mökki-ihminen kaivaa vanhoja koinsyömiä vaatteita kaapeista ja laittaa päähänsä saman maalitahrojen koristeleman kesähatun joka vuosi. Transformaatio tapahtuu hyvinkin nopeasti suotuisten olos...

Sain aikoinaan kutsun ensimmäiseen työhaastatteluun Irlannissa. Täynnä toivoa ja intoa saavuin tapaamiseen. Haastattelun jälkeen soittelin perään useamman kerran ja aina luvattiin palata asiaan seuraavalla viikolla. Ymmärsin kyllä lopulta, etten saanut paikkaa. Tiedän myös miksi – tein kolme katastrofaalista virhettä. Menin haastatteluun sandaaleissa (oli kuuma päivä), minulla oli peukalo paketissa (viilsin siihen samana aamuna leipäveitsellä) ja pahimpana kaikista, curriculum oli mukana espanjankielisenä (väärä mappi). Haastattelu meni muuten hyvin, mutta ei se ihan tainnut riittää. Minulla ei ollut Irlannissa kieliongelmia, sain toisesta paikasta töitäkin. Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla yleensä on. Toisen käden tietona olen saanut hyvän kuvan siitä, miten maahanmuuttajille opetetaan suomea. Oppilaitokset saavat ilmeisen hyvät rahat kurssien järjestämisestä. Tasoa tai tuloksia ei valvota mitenkään. Opetusta ei ole suunniteltu maahanmuuttajien tarpeisiin. Se on hidasta, koska ole...

Satuin seuraamaan eduskunnan ydinvoimakeskustelua, kun Marjo Matikainen puhui lempeästi ydinvoiman puolesta. Joku siinä häiritsi, enkä heti keksinyt mikä se oli. Puheen nuotti oli jotenkin niin lauhkea, siitä tuli mieleen hurmoshenkinen saarna, josta ei ole sopivaa olla eri mieltä. Faktoja puolesta ja vastaan selitetään ydinvoimakeskustelussa kuin lapsille. Ydinvoimaa joko vastustetaan tai kannatetaan, molempia yhtä jyrkästi. Ja on kyse tunneasiasta, josta ei voi edes väitellä, koska vastapuolella on pelkkiä hölmöjä. On silti älytöntä väittää, ettei ole vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja on aina. Meistä vain tuntuu siltä, ettei niitä ole, koska emme uskalla ajatella eri tavalla. Me vain emme tiedä. Siksi poliitikot päättävät niin kuin päättävät. Ei ole kyse uudesta asiasta, vaan tekniikasta, joka tulee nimenomaan menneisyydestä. On helpompi tehdä päätöksiä, joiden riskit ja mahdolliset huonotkin seuraukset tunnetaan, kuin sellaisia, joiden seurauksia ei tunneta. Sitä muistitikulla silmään, j...